TIETOA ELÄIMISTÄ

 Banaanikärpänen on 2,5 millimetrin pituinen. Sillä on 250 000 aivosolua. Ei siis mikä tahansa kärpänen kokoonsa nähden. Aloin heti kunnioittaa banaanikärpäsiä, vaikka en ole varma, olenko sellaista tavannut. Nyt tulee selitys, miksi yhtäkkiä olen kiinnostunut banaanikärpäsen aivoista. Ryhdyin lukemaan Peter Wohllebenin kirjaa Eläinten salattu elämä (Gummerus 2018, suomentaja Pirkko Roinila, ilmestynyt saksaksi 2016).

Tunteeko banaanikärpänen kipua?  Sitä ei selvitetty kirjassa, mutta sen sijaan tiedetään kalojen tuntevan. Juuri sillä alueella, johon koukku iskeytyy kiinni, kala tuntee kivun. Entäs sitten hummerit ja ravut, jotka ihmiseläin paiskaa kiehuvaan veteen elävänä? Nekin ehkä tuntevat. Ehkä niiden aivot kertovat, että nyt ottaa kipeää. Vai kertovatko? Tiede ei ole rapueläinten tuntemuksia pystynyt todistamaan. Niiden hetkellinen sätkiminen kuumassa vedessä ei ole tutkijoiden mukaan muuta kuin refleksejä. Olen syönyt rapuja, mutta en ikinä pystynyt katselemaan, kun puoliso pani ne kiehuvaan veteen. Syödessäni en sitä enää pohdi. Jos alkaisin miettiä kaikkea sitä, mitä eläimille tapahtuu ennen kuin ovat ruokana lautasellani, minusta voisi tulla kasvissyöjä. Toisaalta, on tutkittu sitäkin, tuntevatko kasvit kipua?

Oli muuten valvomisessani ennätys toissa yönä. Valvoin aamuseitsemään ja sen jälkeen minun on täytynyt nukahtaa, koska ei muuten voi herätä ja sen tein iltapäivällä kahden maissa. Päivä meni tyystin sekaisin. Lounaan söin illan suussa ja sitten pelkäsin yötä, koska taas valvon. Olen nyt nukkunut ehkä kolmisen tuntia ja olen taas läppärin ääressä kahvimuki edssäni kirjoituspöydällä. Joku järjestys tähän on saatava. Rohkeasti vain anelemaan lääkäriltä unipillerireseptiä.

Ystäväni R innostui Frank Sinatrasta. Aikoo nyt hankkia kirjan, jota kerroin lukevani. Annoin kirjasta tarvittavat tiedot. En muista, ostinko sen antikvariaatista vai oikein kirjakaupasta? Itäkeskuksessa on hyvä antikvariaatti. Käyn silloin tällöin. Siellä on myös Helsinki-aiheisia, joita kerään. Isäni aloitti keräämisen ja olen jatkanut. Muutama sata minulla niitä on.  Minne nekin joutuvat minun jälkeeni? Helsinki-rakastajia on harvassa. Syntymä- tai kotikaupunki ei kiinnosta. Sen historia vielä vähemmän. Eikä se ole edes pitkä. Helsinki perustettiin 1550 Kustaa Vaasan mahtikäskystä. Ensin Vantaanjoen suulle ja sieltä tänne.

Nyt menen lukemaan lisää eläinten salaisuuksista. Tunteeko koira ihan oikeaa rakkautta? Kuuluuko limasieni kasvi- vai eläinkuntaan?  Ne liikkuvat! Haluanko vielä listiä hyttysen, jos se häiritsee ininällään? Onhan sillä oikeus inistä.