Englannin kurssi sittenkin etänä. Kokeilin jo läppäriä etäkuntoon. Luulen onnistuneeni. Katsotaan ensi viikolla. Pitää tälläytyä, ettei nyt aivan yöpaidassa, kun on tuo kamera.
Rupesin taas lukemaan. Armon silmissäni sai ikuinen keskeneräinen Paul Therouxin kirja ja hänen matkansa halki Afrikan. Ollapa mukana! Marokossa olen ollut, Tetuanissa, mutta se ei ole oikeaa Afrikkaa. Puhuvat ranskaakin. "Bonjour, madame", huutelivat kauniin hymyn kera. En ollut silloin enää "mademoiselle". Ja mukana minulla oli "monsieur". Olen aina tykännyt matkustamisesta ja on ollut lapsesta asti siihen mahdollisuus. Eksymiset ovat olleet hauskimpia.
Yksi taulu vielä naulaamatta. Ollut jo yli kolme vuotta. Se nojailee olohuoneessa kaapin kyljessä. Mitähän varten en saa sitä naulatuksi? Enää ei ole väliä silläkään, tuleeko toisten taulujen kanssa jetsulleen samaan linjaan. Olisi siistiä ja niin kuuluu taulujen olla, mutta yksin sihdatessa ei homma onnistu. Niinpä päätin olla aivan boheemi ja panna vain sinne päin. Jos vaikka tänään naulaisin. Se on sentään melkein arvotaulu. Kerran oli oikea sellainen. Myin sen ja ostin auton. On alkanut vähän kaduttaa. On ihmisiä, jotka sanovat, etteivät kadu mitään. Valehtelevat! Minä kadun yhtä sun toista asiaa, joita on tullut hölmöiltyä. Nytkin kadun sitä, että olen muuton yhteydessä antanut morttelin pois. Pitäisi saada valkosipulia murskaksi mausteiden kanssa.
Tästä tulikin mieleen, että laksa onnistui erinomaisesti. Tänään uutta soppaa. Kunhan tästä tokenen. Nautin tokenemisesta. Nukuin nimittäin viime yönä runsaita tunteja. Ainakin niin kuvittelen, koska heräsin kymmenen jälkeen aamulla. Ei pusseja silmien alla! Voisi vaikka lähteä näyttäytymään. En lähde. Laitan soppaa ja panen viimeisen joulutavaran kaappiin. Parvekkeen joulupuun. Se pannaan suppuun ja laatikkoon. Alan odottaa kesää, että saan täyttää partsin pelargonioilla. Vaikka niissä ei ole ruusun tuoksua, ovat somia katsella.
Ei tässä muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti