Ensi viikon enkun tunti etänä vielä ainakin. Voipi olla että jatkuukin. Tuli nippu kotitehtäviä, joiden kimpussa olen jo askaroinut.
Kahvikapseliliikkeellä on hassu tapa. Lasku tuli jo, vaikka ei vielä maksettava tavara. Ennen sekin asia on ollut toisinpäin.
Odottelen lumimyräkkää nimeltänsä Valtteri. Tulkoon vaikka metrin verran, kunhan aurataan. Hankipomppiminen ei ole kivaa. Mutta se on kivaa, ettei tarvitse mennä ulos pyryn aikana. Voi käpertyä mukavaan asentoon ja nauttia Teemalta iki-ihanasta Joutsenlammesta. Huomenna Suomalainen barokkiorkesteri kuultavissa YouTubessa Alessandro Stradellan (1643-1682) serenata La forza delle stelle. Istahtaisinko kuuntelemaan, kun kerran onnistuu mukavasti ilman koronavaaraa? Kävinhän ennen pandemiaa HKO:n kenraaleissa. Aivan uutta minulle ja jotenkin niin kotoista, kun kapellimestarilla oli instrumenttiväelleen tuon tuosta asiaa. Saman päivän iltana oli sitten varsinainen konsertti, jolloin vedettiin yhtä soittoa koko repertuaari. Ja liput maksoivat viisitoista kertaa enemmän kuin aamuisen kenraalin.
Katselin illalla uudenlaisen Sherlock Holmes-elokuvan. Salapoliisi oli yli yhdeksänkymppinen, asui maalla taloudenhoitajan ja hänen poikansa kanssa. Oli mehiläistarhakin ja järki yhä tallella. Pientä muistamattomuutta vain. Tässäkin leffassa kuoltiin ja suurin osa oli mehiläisiä. Itse Holmes jäi elämään ja minä suljin television. Rupesin odottaessani nukahtamista lukemaan kirjaa eläinten tavoista ja pohdinnasta, kuinka paljon ovat loppujen lopuksi ihmisten kaltaisia. Ja uni tuli. Luultavasti viitisen tuntia olen saanut nauttia nukkumisesta. Olo on pirtsakka. Otin asian kunniaksi Mucha-mukin aamukahvia varten. Tykkään Muchan teoksista. Ovat iloisia, kukkaisia ja niissä on usein nainen. Niin mukissanikin "Bieres de la Meuse", 1897. Naisella on unikkoja hiuksissa ja kädessä vaahtoava olutkolpakko. Juliste alunperin ja tarkoitettu mainokseksi. Eikö 1800-luvulla paheksuttu olutta kittaavaa naista?
Koska Valtteri tulee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti