Hirmuinen soppabuumi alkaa hiipua. Selailin yällä reseptejä, mutta pahin into laantunut. Ehkä tulee takaisin. Ja tuleekin. Tänään aion imuroida. Sekin joskus tehtävä, vaikka kuuluu ikävimpiin kotitöihin. Ennen vanhaan oli sellainen ylellisyys kuin siivooja kerran viikossa. Mihin ne ajat ovat hävinneet?
Rupesin lukemaan Frank Sinatrasta elämäkertaa. Kirjoittaja Michael Freedland. Ilmestymisvuosi 1997 ja suomeksi 1998. Minun painokseni vuodelta 2009. Suomentaja Tarmo Haarala. Olen sitä lukemismielessä aiemminkin selaillut ja nyt otin hyllystä oikeasti lukeakseni. Tykkään Sinatrasta, "Ol´ Blue Eyes". Otin kirjan siksikin, koska eräs ystäväni oli jostain lukenut Sinatralla olleen niin heikon äänen, että mikrofoneissa piti olla erikosvahvistus. Olen aina ihmetellyt, mistä ystäväni näitä "tietoja" ammentaa? Ja miksi ovat usein negatiivisia? Uransa alussa Sinatra sai laulutunteja John Quinlan-nimiseltä mieheltä, joka oli sitä mieltä, että Sinatran "ääniala on paljon laajempi kuin muilla laulajilla". Puurtaminen oli tietysti kovaa aloittelijalla. Kukaanhan ei ole seppä syntyessään. Vuosien työn tuloksen me saamme tuta ja yhä Frank Sinatran laulut ovat kuultavissa ja vanhat elokuvat nähtävissä. Minun suosikkini tämä kaveri! Nyt saan kirjan kautta perehtyä itse ihmiseen, miten syvälle sitten Michael Freedland on päässytkään.
Eteläiseen Espanjaan on saapunut talvi, kertoo A. No, ei se meikäläiseen talveen yllä. Olen ollut sielläpäin myös talviaikaan. Ei tietystikään hellettä, mutta pohjoisen matkaajalle vallan passeli sää. Jaksaa nauttia vieraasta kulttuurista ilman hikipintaa iholla. Minua ei muutenkaan suuremmin ole haitannut se, ettei aurinko paista täydeltä terältä. Aina olen matkasta nauttinut sataa vaikka kissoja ja koiria. Sen mukaan aikaa vietetään, mahdollisuuksia on aina. Joskus olen sattunut kunnon sateeseen. Semmoiseen, että vettä tulee kuin aisaa, vesikeppejä, ei eteensä näe. Upeaa!!! Ei voi kuin ihastella tuollaista luonnon näytelmää. Olla kiitollinen,että sattui kohdalle.
Pitää panna töpinäksi. Tv:ssä neiti Marplen kaikkinäkevät silmät kutimensa takaa. Jos en elokuvaa muista, katson. Jos taas muistan, teen muuta. Joitakin leffoja katselee uudestaan ja uudestaan. Nämä Christien jutut eivät välttämättä kuulu niihin. Siispä, ei kuin imuroimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti