KUMINAUHALLA NOTKEAKSI

 Nyt on sumacia tai suomalaisittain sumakkia melkein suoraan Lähi-idän keittiöstä. Kotona oli jo marokkolaista ras el hanoutia. Kyllä on nyt  niin ulkomaalaista että, kun vaan viitsisi vaivautua käyttämään. Ostin myös rapeita salaatinlehtiä. Niin rapsakkaa. Hollantilaisia luumujakin oli vielä pikku torilla. Kaksi kassillista tuomista torstaisen myrskyn varalle, jos ei viitsi lähteä ulos tuuleen ja sateeseen. Enkä todellakaan viitsi.

Partsilta saisi ottaa jo pois kasvit. Tuolien pehmusteet otin. Ei siellä enää istuksita. Alkaa kynttilälyhtyaika. Sekin on niin nättiä. Joulua saa alkaa rakentaa. Ja sitten onkin jo taas kevät, kesä ja juhannus. Niin se menee.

Taloa ei vieläkään lämmitetä. Aamuisin on aika kurja työntää varpaat yökylmiin tossuihin, panna aamutakki päälle ja mennä viileään keittiöön kahvin tiputteluun. Kuinka vähän pitää asteita olla ennen kuin napsauttavat lämmön? Hartioita lämmittää isoäitini villasaali. Historiallinen vaatekappale. Mammasta on vielä jäljellä saalin lisäksi sohva, muutama tuoli ja valokuva. Niin ja pari niin sanottua rautasormusta, joista toista käytän. Kannan sormessani historiaa.

Visusti kotona tänään, vaikka myrskylukemat kuuluvat vasta torstaille. Askaroin itselleni näytiksi jotain kelvollista tai sitten en. Kun seuraavan kerran menen ostoskeskukseen, ostan kuminauhan. Semmosen, jolla venytellään ja joka on ihmiselle hyväksi. Minulla on ollut, mutta sekin jonnekin kadonnut aikojen saatossa. Kuminauhan ostaminen on siis nyt lähitavoitteeni. Melkein tuskin maltan odottaa sitä.

Jospa nyt tästä pöydän äärestä siirtyisin suihkuun ja kuivaaamaan uutta allaskaappia. Sen jälkeen pukeudun ja sitten alan miettiä, mihin panisin sumakkia. Johonkin sitä on käytettävä. Ehkä järjestelen muutenkin maustepurkkeja, että houkuttaisi monipuolisempaan käyttöön. Ennen keittiöissä oli maustehyllyjä. 

Ei kuin päivän alkuun. Kirjoittamisiin taas.