Maskisuositukset tiukkenevat. Kun ostoskeskukseen menee, naamari naamalle. Mutta ei vielä tänään. Ostan juureksia. Hillitön halu valmistaa niitä uunissa. Kävelen Stockmannille asti, vaikka suunnitelmissa oli Lidl. Olen alkanut käydä siellä useammin. Valikoima ei ole kaiken kattava. Ei ollut edes Vimiä kun kysyin. Stockalla verkossa Hullut Päivät ja katalogi hämmästyttävän ohut. Ennen koronaa se pursui tuotteita kuvineen. Ostoksetkin voi tehdä paikan päällä. Maailma oli silloin vielä mallillaan.
Helsingin kaupunginmuseon ystäviltä kirje. Järjestävät muun muassa Kummituskierroksen Kruununhaassa. "Reitti luo tunnelmalliset puitteet karmaiseville tarinoille". Viidellä eurolla pääsee mukaan. En mene, vaikka pidänkin kummitustarinoista. Yhtäkään aavetta en ole koskaan nähnyt, sen enempää kuin ufoja tai avaruuden olentoja. Vankasti uskon siihen, että emme ole kuitenkaan ainoita tämän Telluksemme kanssa. Kummituksia? En sano juuta enkä jaata.
Olen joskus ostanut Günter Grassin (1927-2015) kirjan Peltirumpu (1959) ja jättänyt sen lukemisen kesken. Kirja on pelottavan paksu. Nyt otin sen taas esille ja jatkoin siitä, mihin olin kirjanmerkin pannut. Eikä se ole sivun kulman taittamista (niin ei saa koskaan tehdä) vaan kunnon nahkainen liuska hapsuineen. Vanha kuin mikä. Tiedän, mistä Grass kirjassaan kertoo ja saas nyt nähdä, olenko riittävän kiinnostunut saadakseni tämän 712-sivuisen ja Olli Suomisen suomentaman pokkarin luettua. Takakansi kertoo sen olevan "vimmainen mestariteos". Kuvaa natsi-Saksan aikaa muun muassa ja se on Pentti Saarikosken arvostelun mukaan " irvokas, röyhkeä, rivo, hauska ja elämänmyönteinen" teos. Ehkä "elämänmyönteinen" tarkoittaa sitä, kun Oskar-niminen poika päätti lopettaa kasvamisen kolmivuotiaana vastalauseena aikuisten maailman tekopyhyydelle. Tätä ei kerrottu takakannessa, lainasin Wikipediasta. Jos on olemassa miesten ja naisten kirjoja, olisiko Peltirumpu miesten? Saa nainenkin lukea.
Heräsin taas aikaisin. Nyt vasta alkaa ulkona valjeta. Kello on seitsemän ja se on hyvä aika alkaa uusi päivä. Ostoskeskus herää eloon vasta kymmeneltä. On aikaa valmistautua ihmisten ilmoille menemiseen. Monta juttua ennen kuin voi painaa hissin nappulaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti