14. syyskuuta 2020

SUMACIA SUN MUUTA

 Viikonloppu mennä hurahti patalaiskana. Vaihdoin sentään yöasun päiväasuun. Söin kylmää kalkkunaa ja salaattia. En lukenut mitään. Katselin ikkunasta ulos ja loton tulokset. Jälkimmäisessä oli kaksi oikein samalla rivillä. Tiputtelin kahvia vähän väliä, punnitsin itseni ja lakkasin kynnet. Näinkin saa kokonaisen viikonlopun menemään. Helposti.

Tänään menen kauppaan.  Haluan viiliä ja romansalaattia sekä sumacia. Jälkimmäistä voi ripotella salaattiin. Muutakin ryhdistäytymiseen viittaavaa ajattelin itselleni viikon varrelle keksiä. Kaupungille!  Nythän olen vapaa kuin taivaan lintu, kun allaskaappiasia on hoidettu alta pois. En ole enää puhelimen orja. Sitä piti kanniskella mukana, että kaikki allaskaappiin liittyvät miehet voivat kanssani keskustella. Olisi edelleen kovasti asiaa Fabianinkadulle. Kirkkokynttilöitä. Siihen voisi yhdistää piipahduksen Kauppatorille. Ihan vain katsellakseni torielämää, joka ei täälläpäin neljän kojun torilla onnistu. Espan puistossa ei tarkene enää istuskella, ainakaan pitkään. Vanhaan kauppahalliin en haluakaan mennä. Siitä ei remonttien jälkeen tullut entisenlaista. Kahviloita, sushibaareja, kebabkioskeja. Ennen siellä oli hallikauppiaita, jotka myivät leipää, lihaa, kalaa, juustoja, leikkeleitä, juureksia ja vihanneksia.

Aleksanterinkatu autioituu. Kaupat lopettavat, hiljenee. Se oli ennen vilkas katu, jonka varrella oli kaikkea pankeista lähtien, Stockmannin lisäksi muitakin tavarataloja, tyylikkäitä vaate- ja kenkäkauppoja. Voi tätä minun Helsinkiäni!

Italiasta ei ole kuulunut mitään. Toivottavasti sikäläinen ystäväni perheineen voi hyvin. Näinä aikoina kun ei olla pitkiin aikoihin yhteydessä, tulee ajatelleeksi vaikka mitä. A sen sijaan on reipastunut ja lähettelee sähköposteja. Ja sehän on minulle kielikylpyä. Viimeksi yritin selvittää Patricia Piccininin silikoniveistoksista jotain, kun asia oli hänelle uppo-outo. Näyttelyitä ei ole hänen kotikaupungissaan. Maisemia sen sijaan riittää. Kaunis Välimerikin.

Aurinko paistaa tänään uuden viikon kunniaksi. Minä juhlin sitä lähtemällä asioille. Ehkä auringonkukkia maljakkoon.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti