Menenkö vai enkö mene? Kas, siinäpä pulma. Siis kauppaan. Muuta ei tarvittu kuin nämä lauseet ja päätin olla menemättä. Tarvettakaan kun ei ole mennä. Eikös sanotakin niin, että huomiseen voi jättää sen, jonka voisi tehdä tänään?
Tätä en nyt noudata imuroimisen kohdalla. Kauhistuin eilen auringon ilkeiden säteiden näyttäessä kirjahyllyn edustan lattiaa, jossa oli villin näköinen pölykissakerros. Kai kissa kuuluu tähän? Ainakin siihen, että kukas muu kissan hännän nostaa kuin kissa itse? Ja se taas kuuluu siihen, että juuri kehuin aikovani imuroida. On muuten paljon antavampaa kuin törsääminen kaupoissa.
Tänään suomalaisena päiväleffana Valkoiset ruusut, joka nähty moneen kertaan. Vaatii paperinenäliinoja. Huonomuistisena kirjailijana Tauno Palo. Hannu Leminen ohjasi elokuvan viisi vuotta aikaisemmin kuin Max Ophüls omansa (Kirje tuntemattomalta naiselta) samasta aiheesta ja vaihtoi konserttipianistin (Louis Jourdan) osan kirjailijaan. En ole Stefan Zweigin novellia, jonka mukaan elokuvat tehty, lukenut, mutta nähnyt molemmat versiot aiheesta. Nähtyäni ensimmäisen kerran Hollywoodin tulkinnan ja itkettyäni tolkuttomasti, rupesin miettimään, miten mies VOI unohtaa naisen, jonka kanssa on viettänyt herkkiä hetkiä saaden rajatonta rakkautta? Siitäkin huolimatta, että naisystäviä on yltäkylläisesti ollut tyrkyllä? Muistanko itse kaikki vanhat poikaystäväni teinivuosiltakin, vaikka "rajaton rakkaus" olisikin ollut huomattavasti rajallisempaa?
Joskus vuosi sitten penkoessani laatikoita, tuli esille vanhoja kirjeitä. Osa nuoruuden ajoilta, osa myöhemmältä. Yksi kirje pani miettimään, kuka on ollut allekirjoittanut silloinen nuori mies? Kirje oli tunnetta täynnä ja arvaan kirjoittajan panneen koko sielunsa siihen. Sitten muistin hänet. Olimme käyneet tanssimassa ja elokuvissa, pitäneet toisiamme kädestä ja minä saanut ujon suukon. Muistin koko kaverin ja hymyilin. Meidän tarinamme ei tietenkään ollut niin syvällinen ja hohdokas kuin Palo-Jourdan-jutussa, mutta kirje sai minulta kyyneleet silmiin.
Ehkä katselen taas kerran Valkoiset ruusut ja annan kyynelten tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti