EI WAGNERIA VAAN MOZARTIA

Nyt pitää saada kirkkokynttilöitä. Niitä myytiin muinoin Stockmannilla, mutta ei enää. Menin Aleksin Stockalle kysymään. Toimittelin samalla muitakin asioita ja kävin Kampissa. Kotona selailin nettiä ja löysin Fabianinkadulla olevan kaupan, joka myy Juhavan kirkkokynttilöitä. On mentävä sinne. Soitin ja kysyin. Löysin nimittäin yllättäen kaapin kätköistä jalan, joka vaatii kirkkokynttilän. Minulla oli pätkä vanhaa kynttilää ja poltin sen loppuun.

Kävin Nespressossa kysymässä kahvikapseleita, jossa kahvissa suklainen maku. Eivät olleet vieläkään saaneet. Valmistus lopetettu? Käppäilin Stadissa siellä ja täällä, mutta en ajanut ratikalla. Metrossa mennen tullen vähän väkeä. En pannut maskia. Näin oli moni muukin ajatellut. Katselin junan ikkunasta syyskuista merta ja sitten taas sukellettiin maan sisään. Pienellä lapsella oli vaunuissa paha olla. Huusi kovaa ja korkealta. Äiti ei reagoinut. Tuleeko vanhemmista kuuroja ajan myötä? Vai vain välinpitämättömiä?

Kotikonnun torilta ostin taas luumuja ja muutaman keneliomenan. Jälkimmäiset eivät vielä kypsiä "Kypsyvät huoneen lämmössä", sanottiin. Pitääkö ne kerätä puusta raakoina? Nehän ovat kotimaisia, ei pitkiä kuljetusmatkoja. Minusta ei mikään hedelmä kypsy kyllin herkulliseksi keittiön pöydällä. Puissa niiden pitäisi saada kypsyä. Olin kerran Marbellassa appelsiinien kypsymisaikaan. Puita oli kadunvarret täynnä ja kypsät hedelmät tömähtelivät asfaltille. Eivät syötäviä, koristepuita vain. Kirkkaan keltaisia appelsiineja oli jalkakäytävät täynnä. Näyttivät herkullisilta ja takuulla kypsiä. Eivät kelvanneet kulkukoirillekaan, ei linnuille liioin. Kadunlakaisija varhaisina aamutunteina lakaisi ne pois. Tätä ammattikuntaa oli hauska katsella. Meillähän ei heitä enää ole. On lakaisuautoja, joiden kuljettamista moni pikkupoika on pitänyt unelma-ammattina tietyssä iässä. Sikäläiset kadunlakaisijat tervehtivät iloisesti kulkijoita. Sitäkään, vaikka olisi kadunlakaisijoita, meillä Suomessa ei tapahtuisi. Eihän täällä vierasta tervehditä, luultaisiin vaikka mitä.

Eilen illalla katselin Areenasta Covid fan tutten. Oopperassa piti alunperin oleman Wagnerin Valkyyria, mutta korona ei sitä sallinut. Tehtiin Mozartia lyhyellä varoitusajalla, kapellimestarina Esa-Pekka Salonen. Ajankohtaisen oopperan teilasi heti Hufvudstadsbladetin musiikkitoimittaja  Wilhelm Kuist. Ylikapellimestari Hannu Lintu riensi uutta oopperaa puolustamaan. Kyllähän sen arvaa, että on haukkujia ja kehujia tämänkaltaisesta esityksestä, joka leikkimielellä ottaa osaa vakavaan aiheeseen. Karita Mattila oli Suuri Diiva sivuroolistaan huolimatta. Monia upeita nimekkäitä laulajia kertomassa muun muassa etäopetuksesta  koronan takia kuin kaikkea sitä, mitä on tapahtunut epidemian aikana ministerien tiedotustilaisuuksista lähtien aina korona-arestissa oleviin. Itse Wolfgang Amadeus Mozart katseli menoa taustalle heijastetusta kuvasta. Venyykö suomalainen huumorintaju Covid fan tutten tasolle?