JUUPELIN TYLSÄÄ

Kun en nyt juuri ole missään liikkunut, eikä näy kukaan muukaan olleen ja olevan, niin elämä on käynyt tylsäksi. Harkitsen pakoa. Olen aina pitänyt lukemisesta, mutta liika on liikaa. Tv.n katselu on muutenkin jäänyt entistä vähemmälle, eikä sen anti ole nytkään petraantunut. Pääpuheenaiheena on uutisissa ja ajankohtaisissa katsauksissa koronavirus. Eilen vaadittiin saada tietää sen ihmisen ikä, joka on ensimmäisenä Suomessa kuollut virukseen. Ei kuulemma riitä, että sanotaan hänen olleen "iäkkäämmän henkilön". Mitä väliä iällä on tässä tapauksessa? Blogiinkaan en ole saanut mitään aikaan. Kodin siivoaminen ei kuulu mieluisimpiin harrastuksiini. Minua on neuvottu sitä tekemään, kun tekemisistä on pulaa. En nyt niin paljon ole pulassa! Pesin eilen vessan pöntön. Lähetin M:lle kiitosviestin kortista, jossa oli Belizen terveiset. Ovat kotiutuneet ja karanteenissa. Tein huomista varten kauppalistan. Olisi mentävä passikuvaan, mutta tunnen olevani siinä asiassa luopio. Voimassaolo päättyy. Pesen koneella pyykkiä heti kun pestävää ilmaantuu. Juon kahvia monta kertaa päivässä. Italiasta tuli kirje lopultakin tehden matkaa kolme viikkoa. Naputtelen vastauksen ja vien huomenna postiin. Tämän vuoden ensimmäinen kirjeeni ei siten yhtäkaikki päässyt koskaan perille. Toinen pääsi. Posti on vuosien aikana ennenkin ottanut kuormasta. En usko luonnolliseen häviämiseen. Kerran postisäkki, jossa kirjeeni oli, löytyi Tiber-joen pohjasta. Vahinkoko? Säkin sisältö meni aikanaan perille, tosin vähän huonokuntoisena. Voisin mennä kävelemään. Ulosko ihan? Vain kävelemään kävelemisen vuoksi? Jos haluan happea, menen partsille tai nuuhkin ilmaa avonaisesta ikkunasta. E soitti Oulusta, Ei tule ensi kuussa Helsinkiin. Syy on tartuntapelko koronaviruksesta, Jälleen tapaamisemme estyi. Ehkä sittenkin, jos tilanne sallii, lähden minä sinne kesällä!

Tämä olikin tässä. Alan taas pitkästymisen.