Danten Jumalainen näytelmä ilkkuu yöpöydällä: "Et sitten lukenutkaan minua loppuun asti, vaikka pääsit jo melkein Paratiisiin. Menit ostamaan kevyttä lukemista kirjakaupasta, vaikka hyllyssäsi on klassikoita". En aio puolustautua, mutta luen Danten loppuun joskus. Nolottaa vähän. Immanuel Kant on myös kesken. Mutta kun varsinkin Kant on niin kuivaa luettavaa. Sitä paitsi pidin Jumalaisesta näytelmästä, mutta se vaatii tietyn fiiliksen lukiessa. Sitä ei nyt ole. Kevyt kirjallisuus sopii paremmin. Otankin iltalukemisekseni Minna Lindgrenin kirjan Vihainen leski. Se on se Suomalaisen bonuskirja minulle. Valitsin itse.
Otin iltalukemisekseni kuitenkin Risto Isomäen kirjan Viiden meren kansa. Pidän historiasta, vaikka se tässä kirjassa onkin fiktiivistä. Olen aina luullut (lukenut) suomalaisten alunalkaen tulleen näille main jostain Uralin takaa. Nyt Isomäki väittää meidän saapuneen nykyisistä Espanjasta ja Portugalista. Oikeastaan tykkään tästä versiosta enemmän. Olen vasta kirjan alussa. On ihmisiä ja koiria. Koirahan on ensimmäinen ihmisen eläin ja tällä kirjan Pienellä Sudella on taito varoittaa isäntäväkeään. Ihmiset ovat vailla matkapuhelimia ja tietokoneita, aseistuskin linkojen ja heittokeihäiden varassa. Olen siinä kohdin kirjaa, kun Maailmanmeren rannan asukkaat kohtaavat muualta tullutta väkeä, joka puhuu kummallista kieltä suurten nelijalkaisten eläinten selässä, joilla on iso pää. Luen pienessä paniikissa. Mitä, jos olisimme jääneet tähän aikaan ja tälle asteelle? Hyvin olisi mennyt, koska emme tietäisi muusta ja olisimme maailman parhaita lingon käyttäjiä. Ehkä myös maailman onnellisin kansa. Mutta miksi emme puhu espanjaa (tai portugalia)? Ei minunkaan olisi tarvinnut mennä oppimaan espanjaa Työväenopistoon kirjasta Este pais. Puoliso meni pikakurssille, mitä tarvitaan Espanjaan muuttoon. Meillä kun oli tulevaisuuden suunnitelma. Ja se meni mönkään. Silloin en tiennyt juuremme olevan syvällä Pyreneiden niemimaan mullassa. Olisimme ehkä olleet innokkaampia lähtemään muutenkin kuin turisteina.
Jatkan lukemista ja aikamatkailua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti