Ajattelin lähteä kauppaan. En lähde. Heräsin puolen päivän maissa ollessani hereillä vielä aamuneljältä, enkä viitsikään mennä ulos. Roskatkin pitäisi viedä. Huomenna. No, ehkä on sama, koska nukutaan. Aika monta päivää olen jo kotona luuhannut ja nyt suoraan sanottuna alkaa maistua puulta. Joku kertoi saavansa ajan kulumaan siivoamalla. Tästä ihan piristyin ja laitoin keittiön pöydältä kynttilänjalat kaappiin, kun en enää polttele ainakaan siellä. Piristyin tästä lisää ja mietin, minkä koriste-esineen panisin toiselle keittiön pöytätasolle, jossa ei ole muuta kuin pippurimyllyt. Panin siihen Prahasta ostamani ison lasikalan. Siitä tuli hillitön ikävä päästä Prahaan. Puhdistin kalan ja katselin sen kauniita eviä ja tuntui kuin silmänurkkani olisivat hiukan kostuneet. Sitten ankarasti miettimään seuraavaa tekemistäni. Otin kirjan alkuihmisten tulemisesta paikkaan, josta myöhemin tuli Suomi. Aloin lukea. Katselin tv:tä, puhuin pariin kertaan puhelimessa. Katselin ikkunasta ulos aavemaisen hiljaista katua. Noukin eteisen matolta langanpätkän. Panin korviin korvakorut, etteivät reijät umpeudu. Lakkasin kynnet. Lähetin sähköposteja. Luin saamiani. Suomalainen barokkiorkesteri peruu konserttinsa. Kevään passionkonsertit poissa pelistä. Luin Helsingin sanomista ohjeita elämiseen. Ja tässä vaiheessa olin lopen kyllästynyt ja uupunut. Menin pitkälleni sängylle. Miten saan aikani kulumaan???? Huomenna, kuten jo tuuminkin, repäisen ja menen ainakin roskikselle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti