OLEN KIITTÄMÄTÖN

Olen aina ihaillut henkilöitä, jotka muistavat ulkoa runoja ja/tai muita sopivia siteerauksia. Minäkin joskus siteeraan blogissa, mutta ovat luntattuja. Huono muisti. Eilisen illan Tom Hanksin miehittämässä elokuvassa Inferno siteerattiin Dantea. Tuntisin oloni niin sivistyneeksi, jos voisin ulkomuistista heittää jonkun kirjailijan kuolemattoman ajatuksen silloin tällöin.

Se on sitten syyskuu. Ennen vanhaan koulujen alkamiskuukausi. Kalenteri näyttää tyhjää. Kuun lopussa konsertti. Panin kesähatut talvisäilöön, sandaalit kaapin perälle ja katselin ulsterin kuntoa. Kuka muuten sanoo, että syksyllä ja talvella pitää pukeutua tummiin vaatteisiin? On tummaa muutenkin ulkona.

Parnasso-lehdestä pommitetaan tilaamaan. Tuntuu ilkeältä, että jo vahvistuksen saatuani yhdestä lahjanumerosta, tiesin etten lehteä tilaa. Vissi tarkoitushan on, että lahjan saaja innostuu ja jo pelkästä kiitollisuudesta tilaa koko vuodeksi. Parnasson pääkirjoituksen kirjoittaja lehden vastaava tuottaja Karo Hämäläinen lähettää minulle rohkaisevia meilejä. Eivät tunnu kuitenkaan henkilökohtaisilta. Eivätkä olekaan. Lehdellä hyvä koko, pehmeä paperi, täynnä kirjailijoiden, runoilijoiden, kirjallisuuden tutkijoiden, kulttuurituottajien kirjoituksia. Kuusi numeroa vuodessa. Olen kuitenkin kiittämätön lurjus, enkä tilaa.

Kaikki marjat ja luumut olen syönyt. Mietin, miten selviän tästä päivästä. Jyystän kurkkua ja porkkanaa. Tiputtelen tuon tuosta espresson. Luen yhä Tervon Aamenta ja yritän pysyä kärryillä. Syyskuun aurinko paistaa, ei enää niin kuumasti. Koivut alkavat kellastua ja pihlajanmarjat punastua.