Nyt eivät enää soi eilisen konsertin sävelet korvissa kuten eilen vielä illallakin. Ei edes tinnitus. Olin jostain syystä unen tarvetta vaille jo kymmenen aikaan ja menin vuoteeseen ja nukuin koko yön aamuun asti. Nyt jo lipittelen aamukahvia virolaisesta apilamukista. Tunnin kulutua sulkeutuu lämmin vesi ja menen suihkuun sitä ennen. En pidä näistä sulkemisista. Tulee tässäkin tapauksessa tunne, että tarvitsen ehdottomasti lämmintä vettä. Mihin? Kun kylmää tulee kuitenkin.
Helsingin kansainväliset suurmarkkinat menivät kohdallani sivu suun. Ja niin kun niistä hehkutin. Pääsi lipsahtamaan ja niin jäin churroja paitsi. Kauppatorin lokakuun vuotuiset silakkamarkkinat eivät enää nykyisin kiinnosta. Nupukiviä ja tungosta. No, soihan siellä haitari ihan markkinatunnelmissa. Mutta silakkanelikoita ei ole! Puolison aikana kävimme ja ostimme silakkaa yhdessä jos toisessakin muodossa, savusiiankin joskus ja nuuhkimme tervalaivojen tuoksua ja katselimme ahavoituneita kalastajan kasvoja. Isäni kertoi usein, kun oli oman äitinsä kanssa pikkupoikana näillä samaisilla markkinoilla ja Eveliina-äiti osti silakkanelikon. Sitten kävelivät kotiinsa Ruoholahteen, isäni Vilho ja äitinsä.
Soitan H:lle tänään kysyäkseni, koska tulee luokseni. Turkin matka on pian edessä ja sitten olemme puhelinsoittojen varassa yli kuusi kuukautta. Valkovuokot kukkivat jo, kun hän taas tulee Suomeen. Kiva tavata ennen kuin lentää täältä pois kauaksi etelään, kun tänne ei jäädä voi.
Tänään pilppuan juureksia, maustan ja panen uuniin. Sitten syön, eikä muuta välttämättä tarvita. Kotimaiset juurekset juuri nyt parhaimmillaan. Mansikat jo oikeastaan mennyttä aikaa. Olen siirtynyt tuontihedelmiin. Jääkaapissa erilaisia meloneita ja pöydällä päärynöitä. Tervetuloa talvi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti