Huomenta. Taloa ei vielä lämmitetä. Polttelen kynttilöitä, joista lämpöä hehkuu somasti, kun niitä on monta. Mekkosillaan ei enää tarkene ulkona. Illat pimenevät aiemmin. Syksyähän tämä. Aale Tynnin sanoin: "Syys valtaa sydämen/ kuin juhla ankara jalo./ Läpi luomien/ miten välkkyy valo?..."
Eilen tuli ikävä L:ää ja niin soitin hänelle. "Olemme juuri Pariisin metroasemalla..." Ties kuinka monennetta kertaa nuo onnelliset, ajattelin. Luvattiin soitella kun ovat kotiutuneet taas Suomeen.
Stadissa en ole ollut ja kahvikapseleiden määrä hupenee huolestuttavasti. On päästävä Keskuskadun kauppaan. Samalla tietysti puikahdan Stockmannillekin. Kanta-asiakkaiden First Lounge on suljettu. Meitä ei enää hemmotella ilmaisilla cappuccinoilla. Kiitoksia menneistä. Tuli tiedote, jossa kerrottiin tavaratalon alkavan satsata enemmän muotiin ja kosmetiikkaan. Kosiskellaan maksukykyisiä asiakkaita merkkituotteilla. Alkaisiko mennä paremmin? Vai taantuuko entisestään? Minulla on joskus kauhuskenaario mielessä, Stockmannista tulee Tokmanni.
Tänään terästäydyn ja naulaan seinälle muutaman taulun. Ollut ajatuksissa jo kauan. Niin pitkälle olen päässyt, että olen muuttopakkauksista purkanut niitä ja asettanut kohdilleen pöydille. Ei niitä voi loputtomiin nurkissakaan pitää. Vai olenko koko ajan lähtökuopissa?
Menen valmistamaan lihakauppamukiini toisen kahvin ja aloitan tämän tiistain pirteässä valmiudessa päivän puuhiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti