TERVEEN KIRJOISSA

Olen tervehtynyt. Eilen jo kaupungilla ja tänäänkin asioille. Joka puolelle olen hehkuttanut Helsinki-päivän viettoani. Nyt en enää. Vaikenen siitä asiasta vuodeksi. Vaikenen myös juhannuksen vietosta, koska olen kotona monien mittumaarien tapaan ja nautin kerrostalon juhannusrauhasta muiden asukkaiden riennettyä kaupungista pois hyttysten syötäväksi. Olivat muinoin aikoja puolisolla ja minulla myös. Auto pakattiin ja ei kuin matkaan.

E soitti Oulusta. Jos minä vaikka hänen luokseen elokuussa. En sanonut juuta enkä jaata, mutta nyt ajattelen, että jos sittenkin lähtisin. Siihen on yksi vakavakin syy. Jos en kutsua nyt noudata, katuisin joskus. Olen kertonut rakastavani junamatkoja ja nyt olisi semmonen kiva kokemus taas tiedossa. Ikinä ei ole ollut ikävää. On solmittu junatuttavuuksia matkan ajaksi, on hyvää luettavaa ja ravintolavaunussa ruokailua, maisemien vilahtelua ikkunan takana, pysähdyksiä asemilla, joissa joissakin todella kauniita asemarakennuksia. Monta tuntia pelkkää nautintoa. Ja kaikki tuo tulee luo itse minnekään liikahtamatta.

Olen tehnyt viimeisen hattuostokseni. Eilen nimittäin jälleen lankesin. Tänään sen kanssa koe-esiintyminen! Tiedän äitini olevan ihastuksissaan hatuistani, jos näkisi. Hän, jos kuka, oli hattuihminen ja niitä oli pyöreissä hatturasioissa enemmänkin. Luovuin niistä hänen kuolemansa jälkeen kuten paljosta muustakin myöhemmin, joistakin toisten ihmisten pakottamana.