3. kesäkuuta 2019

PIHA

Nyt olen lukenut useista Helsingin pihoista. Kerroinkin ostaneeni Tikka, Lappalainen, Järvinen, "Helsingin sisäpihat kertovat", Minerva 2015. Kasvoin kerrostalossa, jossa oli umpinainen piha, lujasti aidattu ja  aidassa oli reikiä ja me lapset oikaisimme niitten kautta pihojen läpi. Meillä oli yläpiha ja alapiha ja niitä yhdisti portaat. Yläpihalla oli pari puuta, nurmea ja hiekkaa, pyykkinarut ja tilaa leikkiä. Alapiha oli asfalttia ja siellä oli roskalaatikot, joihin ei siihen aikaan lajiteltu ja myöhemmin sinne tehtiin kahdelle autolle parkkipaikka, joista toinen oli isälläni. Pihaan tultiin porttikongin kautta, porttarin. Jos satoi, me lapset kokoonnuimme porttarissa. Piha vaikutti kahdesta kerroksestaan huolimatta ankealta ja oli kaukana ostamani kirjan pihoista.

Niissä on tänä päivänä kauniita istutuksia, penkkejä istumiseen, puita ja monia pihoja hoitaa talonmies. Vanhojen kaupunginosien pihat ovat hoidettuja ja miellyttäviä, arvotalojen sitäkin enemmän. Tunnelmaa on kuitenkin runsaammin niiden kaupunginosien pihoissa, joissa ei ole arvotalojen varakkuutta. On elämää, elettyä ja tämän päivän, taloissa on synnytty ja kuoltu, naapurit tuntevat toisensa, käydään lainaamassa sokeria, juodaan kahvit, lasten ääniä, leikkejä.

Muutettuani lapsuudenkotini talosta pois mentyäni naimisiin, perustin puolison kanssa kodin toiseen kerrostaloon. Vain seinänaapuri tunnettiin, mentiin ja tultiin tervehtimättä muita. Tämän kaltaisissa taloissa olen aina asunut. Katajanokan talo oli erilainen. Pihakin kaunis kirsikkapuineen, meri näkyi, oli hiekkalaatikko, keinu ja naapureilla koiria. Tervehdimme ja jäimme juttelemaan. Siellä asuimme mieheni kuolemaan asti. Juuri tähän aikaan alkoivat syreenit kukkia. Tuoksuivat niin hyvälle. Siitä pihasta ei kirjassani kerrota. Muista Skattan pihoista kyllä.

Myös Kruunuhaan vanhojen talojen pihoista kerrotaan. Niitä ovat ikkunoistaan katselleet niin Runeberg kuin  Topelius ja marsalkka Mannerheimkin Mariankadulla. Kulttuurikotien historiaa. Käpylän kauniiden puutalojen pihapiirit ovat oma lukunsa. Kaikki tuntevat toisensa, on talkoita, yhteisymmärrys ja yhteiselo toimii. Pihat hoidetaan ylpeydellä ja niille kuuluvalla arvonannolla. Koko Käpylän puutaloyhdyskunta on Museoviraston suojelema.

Pihaksi voi kutsua myös Helsingin Vanhaa kauppakujaa Aleksin ja Espan välissä, Mikonkadun  kulmassa. Aikoinaan tämä kulkuväylä tunnettiin Wreden pasaasina. Jos Espalla liikkuu, kannattaa tämä kauppakuja katsastaa. Se on tuulahdus yli sadan vuoden takaa. Hiukan tosin muuttuneena tämän päivän tarpeisiin.

Kirjan luettuani päätin jonain kauniina ja aurinkoisena päivänä tehdä itsekseni ikioman pihakierroksen Helsingissä. Uusi hattu päähän suojaamaan paahteelta ja pihoja tutkailemaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti