Joku laski eilen ja sai tulokseksi 13 henkilöä. Minä olin se kolmastoista, enkä ollenkaan sukua muille. Muut olivat perhe, kantaäiti, hänen lapsensa jälkeläisineen. Lapset olin tavannut, mutta heidän perheitään en. Siispä uusia ihmisiä minulle.
Pöytään kannettiin herkkua monen moista, alkuruoasta jälkiruokaan. Lampaan komea viulu siivutettuna oli pöydän kunkku. Iloinen puheensorina täytti huoneen. Tunsin kuuluvani joukkoon. Koira käveli alistuneena jalkojen viidakossa välillä etsien rauhallista paikkaa nokosilleen. Tunnelma oli välittömän rento, kaukana suomalainen jäykkyys ja "enkeli liihottaa huoneen läpi" hiljaisuus. Keltainen pääsiäisen väri kukin ja koristein sointui mukavasti kodin tyylikkääseen sisustukseen. Olohuoneen pöydällä suuri kulhollinen makeisia, jota varsinkin pikkuväki kävi usein verottamassa. Parvekkeen avonaisesta ovesta tulvi sisälle kevät. Illan jo hämärtyessä aikuisille annettiin vielä mignon-munat ja lapset saivat jättisuuret suklaiset pääsiäispuput.
Kaikki lämpimät halaukset vielä mielessäni menin nukkumaan.
Urkeni arki ja joiltakin osin vilkas viikko, joka huipentuu lopussa viimeisen kerran osaltani Musiikkitalon kenraaliharjoituksiin. Sergei Prokofjevin musiikkia baletista Romeo ja Julia. Toisena esityksenä Unsuk Chinin pianokonsertto Francesco Piemontesin soittamana. Kapellimestarina Mirga Grazinyte-Tyla Liettuasta. Syksyllä menen seuraavan kerran. Kesä muissa merkeissä. Tallinnaan K:n kanssa! Olemme päättäneet sen toteuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti