Hiljaisen viikon kellokeskiviikko urkeni aurinkoisena ja vahvasti pääsiäistä enteillen. Ruokakaupoissa eilen lammas pääosassa ja sen asian sivuutin. Mutta Herkun oman keittiön pääsiäispashaa ostin. Maistoin. Joko muisti petti tai keitiössä muutettu vanhaa reseptiä. Ei maistunut enää samalta kuin ennen. Minussa vika? Olin pettynyt ja harmissani ostoksestani. Ei tarvitse enää tällä viikolla kauppaan, pääsiäinen saa tulla ilman muita sen varsinaisia traditionaalisia herkkuja. Edes keltaisia kukkia en ostanut maljakkoon. Kaksi pääsiäiskorttia tullut. Itse en siihen seremoniaan ole liittynyt. Toisen kortin lähettäjän tapaan ja toiselle soitan.
Hurja uutinen eilen Pariisista. Korjattavana oleva Notre Dame palaa! Saatiin palo hallintaan ja arvokkaimmat esineet talteen. Loukkaantuikohan kellonsoittaja Quasimodo? Tahallista sytytystä ei epäillä, vaikka minä epäilen. Tuli heti mieleen, että yritetäänkö nyt meillä tuikata tuleen Helsingin tuomiokirkko? Pitäisi sinne perjantaina mennä. Yleensähän pyromaani saa inspiraation, kun joku toinen paikka palaa. Minä en paloista mitään innoitusta saanut, vaikka joskus lapsena juoksimmekin brankkarin perässä, kun se ujeltaen ajoi ohi Töölössä. Isompaa paloa emme koskaan sattuneet näkemään. Jonkun talon ikkunasta tuprusi savua, siinä se.
Postitin Italian kirjeen. Joitakin aikoja odottelen vastausta. A:lta tuli sähköpostia. Oli ostanut uuden sohvan vierashuoneeseen. Kertoi saavansa poikansa perheen USAsta kesällä vieraakseen ja suri autonsa kokoa "must hire a bigger car". Lähetti tekstinsä mukana kuvan pääsiäispupusta. Söpöä.
Hiljaisesta viikosta huolimatta, arki jatkuu muutaman päivän ja minulla tänään konepyykkäämistä. En pääsiäissiivoile liioin, vaikka ehkä pitäisi, ei pyhien takia mutta noin yleisesti ajatellen. Ehkä katsastan partsin kunnon, ehkä en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti