Hiljaiseloa tämä kuun alkupuoli. Loppu vilkkaampaa. Konsertti ja passio, H palautuu Turkista, pääsiäinen. Pashamuotti olisi, mutta enpä taida viitsiä vaivautua. Joskus tehty pääsiäisen takia kaikki mahdollinen, venäläisperäisiä herkkuja, munia maalattu ja ripustettu, ollut tipua ja kanaa, pajunkissoja ja keltaista väriä. Sitten lopahti ja siinä pysynyt. Stockmannin Herkusta sen vanhoina hyvinä aikoina sai mahdottoman hyvää pashaa, jonkun pienen valmistajan. Maistui oikealle pashalle. Nyt pienten vaivaisten isojen valmistajien purkkien sisällä on voille ja piimälle maistuvaa sösseliä, jonka seassa häämöttää yksi rusina. Pashan irvikuva. Ei kiitos. Olisi minulla se muotti...
Kaupunginmuseon Ystävillä taas tapahtumia. Muistetaan 150v Signe Branderia monin tavoin. Tutustumista myös Kansalliskirjastoon oppaan johdolla ja Hietaniemen hautausmaallakin mahdollisuus kierrellä Soili Poikosen opastamana. Hautausmaakierros ei minua oikein kiinnosta. En käy edes sukuhaudalla muulloin kuin on tarve. Viimeksi oli, kun panin sinne oman puolisoni. Ei hän sukua ole muutoin kuin minun kauttani, joka olen ensimmäisten (1800-luku) sinne pantujen jälkeen suoraa polvea.
Stadin Slangi puolestaan reissaa Viipuriin ja Hollantiin.Viipuria joskus haikailen ja Hollannissa olen useinkin ollut. No, uusinta ei olisi tietystikään pahitteeksi. Amsterdamissa ei ole enää ketään tuttuja, joiden luona olen nuorena jopa asunutkin. Isäni ystäviä. Talo oli niitä mahdottoman kapeita rakennuksia, joka sullottu kahden väliin. Suomen väljyyteen tottuneena kokemus oli melkoinen.
Kaikista näistä mahdollisuuksista huolimatta päästä maailmalle olen kotona. On hiukan varvasongelmia. Mutta lähipäivinä on tungettava ne kenkiin kaikkine suojatoimenpiteineen kuitenkin. Asiat vaativat ja minä vaadin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti