10. maaliskuuta 2019

MATKAILUHAMMASTA KOLOTTAA

Monen autuaallisesti nukutun yön jälkeen meni taas nukkumattomaksi viime yö. Ei silmän täyttä.Yitin kaikki vanhat ja uudemmatkin temput, mutta ei kun ei. No, ei tämä maailmaa kaada, eikä minuakaan.

Lotossa ei mitään. Ja minulla kun on niin hienot suunnitelmatkin jos...   Ensi lauantaina taas. Siihen asti ollaan kuten ennenkin. Tulee mieleen Emmerich Kálmánin operetin Mustalaisruhtinatar laulun sanat "ollaan niin kuin pääskyset, pesä laaditaan..."   Pesän laatisinkin. Ja niin kuin pääskynen olisin myös: lentäisin kauaksi maailmalle. Sen sijaan suunnittelen joskus kesäaikaan laivalla matkaa Tallinnaan ja vallan yöksi. Viimeksi tein siellä niin puolison sairauden alussa, kun hän vielä jaksoi istua pyörätuolissa ja jalat kantoivat sen verran, että sain hänet siihen. Olimme pari yötä. Kyöräsin häntä pitkin kaupunkia, söimme hyvin ja aioin ostaa antiikkikaupasta kauniin lattiamaljakon, jota en sitten loppujen lopuksi tehnytkään. Toisen matkan teimme Tukholmaan, joka sujui niin ikään kommelluksitta. Ihmiset olivat kummassakin kaupungissa erittäin avuliaita, vaikka olisimme pärjänneet omin avuinkin. Tietysti otimme kauniin kiitoksin avustamiset iloisina vastaan. Näiden matkojen jälkeen emme enää matkustaneetkaan, puolisosta tuli vuodepotilas.

Aloin ottaa selvää, olenko enää kirjoissa ja kansissa Tallink-Silja Linen arkistoissa. Club One-korttiani kun en ole vuosiin käyttänyt. Minun on nimittäin pakko tehdä laivassa ostoksia. Rakastan laivojen parfyymimyymälöitä! Tietysti voi ostaa ilman klubijäsenyyttäkin, mutta kertyisi bonuksia ja eihän sitä tiedä, miten taas innostun matkailemaan. Voi pojat, olisi se ihanaa päästä taas maailmalle! Vaikka oikein kunnon risteilylle jossain kaukana. Haaveiluissa on aina ollut Niilin risteily. Theba, nykyinen Luxor sen paikalla, Egyptin salaperäisyys, papyrus, koko paketti historioineen Sinuhen jalanjäljissä. Eilen satuin katselemaan arkeologien työskentelyä Kuninkaitten laaksossa. Niissäkin haudoissa, jotka ovat joutuneet ryöstelyn kohteeksi, on tutkijoille tärkeää tietoa. Pitkin maailman museoita tavalla tai toisella hankittuja on Egyptille kuuluvaa. Pitäisi palauttaa. Osin jo tehtykin. Minäkin syvää nöyryyttä tuntien olen British Museumissa katsellut  tuhansia vuosia vanhoja esineitä. Millä konstilla sinne hankitut, en viitsi edes ajatella.








2 kommenttia:

  1. Ajattelinkin, että saas nähdä nukutko tuon edellisessä viestissäsi ilmoittamasi luppopäivän jälkeen. Minä en ainakaan nuku, jos vietän päivän sisätiloissa sen kummempia tekemättä, paitsi jos olen sairaana. Hyvä uni vaatii vähän ulkoilua ja toimintaa päivällä, ainakin minulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvää kuin pläkki, Leena Laurila, että pienikin happihyppely avittaa unen saamista. Mutta kun laiskottelu tuntuu joskus niin ihanalta. Tumput suorina jälleen tänäänkin kotona. Huomenna ylös ja ulos.

      Poista