Ajatuksena oli lähteä tänään kaupungille eli Stadiin. Tuuli näyttää olevan yhtä rajua kuin eilen ollessani täällä päin asioillani. Oli vaikea kadulla edetä vastatuulessa ja tarkoitan sitä todella. Piti pysähtyä ja toivoa, että pysyy jalansijoillaan. Puut ikkunani edessä huojuvat samalla tavalla kuin eilen. Ei kiitos, jään kotiin. Olisin mennyt vaikka tutkailemaan kansainvälisiä joulumarkkinoita Lasipalatsin aukiolla. En ikinä ole maistanut esimerkiksi unkarilaista Kürtösh kaláchia. Se on jonkunlainen rullapulla ja englanniksi muotonsa vuoksi Chimney cake.
Tuotteita esittelevät eri maat aina Australiasta lähtien. On Ukraina, Thaimaa, Ranska (ihan perinteisellä leipomolla la Maison Pillon). Mitäpä olisi Saksan edustus ilman käsintehtyjä makeisia ja Bratwurstia? Suomi hehkuttaa omilla tuotteillaan, joita on saanut maisteltua ja kotiinkin tuotaviksi maakuntapäivillä Senaatintorilla moninakin kesinä. Nyt kotimaisuus ei minua kiinnosta. Joulunakin saa pöydässäni olla vaikka Savupiippukakkua.
Siirrän menoni Lasipalatsille tuonnemmaksi. Markkinat menossa vielä pitkälle joulukuuhun. Jospa ensi viikolla. Viikonloppuna siellä tursuaa liikaa väkeä.
A:lta eilen meili. Ralph, vanhin poika, on Bergenissä kongressissa. A mainitsi, että voi joskus saada myös Helsingin yliopistolta kutsun saapua johonkin kansainväliseen kokoukseen tännekin, kuten nyt Norjaan. Ralph toimii oikeustieteen opettajana Amerikassa joutuen useinkin matkustelemaan työn puitteissa. No, olisihan se hienoa hänet täällä tavata. Sama mies, jota olen pidellyt sylissäni hänen ollessaan pieni vauva. Muistoja...
Erno Paasilinnan kirja nyt luettu. Loppupuolella kerrotaan Paasilinnan esitelmästä Porthanian juhlasalissa vuonna 2000, jossa minäkin olin kuulemassa. Paasilinna oli tuolloin pitämänsä puheen alunperin kirjoittanut artikkeliksi ja nyt sen kertoi meille kuulijoille. Paasilinna kirjoittaessaan kirjojaan kokosi niihinkin usein jo jossain tilanteessa aikaisemmin käsittelemiään kirjoituksia.Minulla on ollut siis kunnia nähdä Reino Paasilinna ilmielävänä, kuulla hänen äänensä.
Pari viikkoa Erno Paasilinnan kuoleman jälkeen kertoi Oulun radiossa Ernon yksi parhaimmista ystävistä kirjailija Hannu Mäkelä miehestä, jota hän oli suuresti arvostanut. Lopuksi oli Mäkelä sanonut "Henkilökohtaisesti en voi sanoa muuta kuin että kaveri meni ja tässä ollaan."
Minä suljin kirjan.
Melkoinen tuuli on ollut täällä Kaakonkulmallakin eilisillasta lähtien. Nuo kansainväliset markkinat ovat aika mielenkiintoisia. Täällä on ollut muutamana kesänä sellaiset, mutta siellä on nyt siis ihan joulumarkkinatkin. Toivottavasti pääset käymään siellä ja raportoit sitten, mitä kaikkea siellä oli. Ja niin, toivottavasti myöskin tapaat jossakin vaiheessa tuon Ralphin, vaikka hän ei enää mahdukaan syliisi.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Olin minä kansainvälisillä markkinoilla, Marjatta. Värikästä ja vähän holotna myyjillä. Tuli ostettua kaikkea ennen maistamatontakin kuten unkarilainen Kürtös Kalács. Ihanaa kun heilläkin on ö-kirjain.
Poista