19. marraskuuta 2018

NIIN HYVÄÄ ETTEI SANOTUKSI SAA

Kesäkurpitsaa, myskikurpitsaa, porkkanaa, sipulia, cheddarjuustoa, kananmunia, vehnäjauhoja, leivinjauhetta, pekonia, tässä aineet raastettuna ja pilputtuna, pekoni ja sipuli ruskistettuna. Myönnän, että oli puuhaa, vaikka vehkeet sähköisiä. Lonkalta en edes kysynyt, mitä mieltä se oli. Innostuksen puna hehkui poskillani. Hyppäsin vähän väliä katsomaan uunin lasin läpi, miten siellä 180 asteessa kasvispaistokseni voi. Olin jo pinonnut läjän keittokirjoja keittiön pöydälle, viereen kynän ja paperia. Kaikki valmiina seuraavien ainesten ostoa varten. On tämä niin kivaa!

Kun paistos näytti valmiilta, otin uunista ja vain katselin sitä. En antanut edes jäähtyä, vaan leikkasin kulmasta. Kaadoin lasiin uutta Beaujolaisia ja nautin yhdistelmästä. Suljin silmät ja sanoin "aaah".  Söin koko palan, mutta en kajonnut enempään. Pakastin sen ollessa aivan kylmää.

Päätin uohtaa siltä päivältä keittiöhommat ja ryhdyin lakkaamaan kynsiä. Keittiön olin siivonnut pilppuamisen jäljiltä, pessyt koneet ja muut astiat. Panin esiliinan paikoilleen ja valitsin kynsiin värin.

Sitten iltasella lähdin Tanssiin tähtien kanssa. Ja niin siinä kävi kuten olin uumoillut. Ainoa jäljelle jäänyt naiskilpailija joutui jättämään parketin. Kolme mieskilpailijaa jäi. Kisan voittajasta minulla on jo aavistus. Katsotaan kuinka käy.

Tänään ei leivota. Puuhastelen muuta. Huomenna taas ja ensin kauppaan aineita hankkimaan. Katselin netistäkin ohjeita. Joku niistä. Ehkä ananas-rahkapiirakka tai vadelmainen piirakka. Ulkomaisia vadelmia on vielä kaupassa.

Nyt lattelasi tyhjäksi, vuode päiväkuntoon ja sitten suihkuun. Päivä jo melkein puolessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti