JuhaVuorinen kirjoittaa: "Olen päätynyt kirjailijaurallani yllättävään tilanteeseen. Minun pitäisi alkaa tehdä itseäni tykö sellaisille ihmisille, jotka eivät tiedä tuotannostani ja minusta yhtään mitään..." Minä olen sellainen ihminen. Ennen tätä parastaikaa lukemaani Vuorisen Hola!:n takaa en ollut ikinä kuullut Vuorisesta mitään, en nähnyt hän kirjojaan, vaikka niitä on kirjoittanut varsin mittavan määrän, kymmeniä ja taas kymmeniä kirjoja. Minunhan on pyydettävä tätä käsittämätöntä epäkohtaa kirjailijalta anteeksi, vaikka pyyntö ei milloinkaan häntä saavuta. Mitä pitemmälle olen Hola!:ssa päässyt, sitä enemmän hänen tekstistään pidän. Tämä kirja on juttuja ja ne jutut ovat olleet jossain lehdessä. On siis kooste vuodelta 2016. Aion mitä kiireimmiten ostaa lisää Vuorisia.
Unilääke, jonka otin, ei vaikuta mitään. Piti lukea se pitkä ja pienellä präntätty lappu, jossa lukee kaikenlaista, muun muassa se, että ei saa ottaa kuin yhden illassa. Minulla olivat sormet jo painamassa pillerin esille läpipainopesästään. En nyt usko, että olisin saanut kaikki ne kauheudet, joita povataan yliannostuksesta, mutta jätin kuitenkin ottamatta. Valvotaan taas. Rupesin lukemaan keittokirjoja.
Tuli hillitön halu alkaa laittaa ruokaa ja leipoa. Pinaatti-kookoskeitto vaikutti mukavalta. Aineita ei tietystikään ole ja keittoon tarvitaan vaikka mitä. Ohjeessa 15 eri lajia, joista soppa syntyy ja ainoa, joka saattaa kaapissa olla, on juustokumina. Ellei päiväys ole mennyt ohi. Sitten siirryin muffinien keittokirjaan. Houkuttaisi appelsiiniliköörillä maustetut inkiväärimuffinit tai mantelimuffinit kermaviilistä. Kaikkea pitää ostaa. Sokeria saattaa olla ja suolaa, öljyäkin. Mistä pahuksesta tämmöinen vimma nyt ykskaks? Unohdettu taito on kaivettava esille. Ennen tein vaikka mitä. Liekö tämä innostus ohimenevää vai tullut jäädäkseen? Itsehän en voisi syödä. Pakastan ja tarjoan muille. Kutsun väkeä. Kattaan pöydän, taittelen lautasliinat, ostan kukkia, sytytän kynttilät, esillepano pitää olla mallikasta. Saas nähdä, tuleeko tästä mitään.
Juha Vuorinen ei pidä Donald Trumpista. Kutsuu häntä töyhtöhyypäksi ja tätä sanaa edeltää adjektiivi, jota en viitsi tänne laittaa. Monissa äänestyslapuissa on kuulemma lukenut Donald Duck. Jotain sinne päin saivatkin. Mutta on hyvääkin. "Viihdyttäjänä hän on aivan ylivoimainen veijari hassussa tukassaan ja mattaruskealla ruikitussa nassussaan, mutta kun hän suorana televisioitavassa työpaikkahaastattelussa Amerikan presidentin virkaan heittää repliikkejä, jotka sopisivat pikemminkin sairauskertomukseen, niin ei enää tiedä, missä kulkee rotko viihteen ja asian välillä..." Mitä tapahtuisi, jos Trump saisi tietää Juha Vuorisen mielipiteet, kun jo uutistoimisto CNN:n toimittaja Jim Acosta sai porttikiellon Valkoiseen taloon kysymystensä luonteen vuoksi. Soppa syntyi siitä,kun lehdistösihteeri yritti tilaisuudessa ottaa Acostalta mikrofonin. Nauhaa käpelöitiin niin, että Acosta näyttää sihteeriä huitaisevan. Rumaa, rumaa peliä! Alkuperäisessä nauhassa, joka myös pääsi julkisuuteen, Acosta vain estää sihteerin kättä pääsemästä mikrofoniin kiinni. Kansa tietysti uskoo Acostan läimimiseen.Ainakin Trumpin kannattajat.
Kirjoitan tätä unilääkkeen "vaikutuksen" alaisena 13.11. yöllä klo 1. Julkaisen säällisesti vasta aamulla. Nyt yritän pyöriä taas vuoteessa, jos vaikka unen tulo onnistuisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti