Ei mitään luettavaa. En poikennut eilen Suomalaiseen Kirjakauppaankaan. Olin matkalla ostamaan kahvikapseleita. Nyt niitä on jälleen pitkäksi ajaksi. Myyjä yritti kaupata kaikenlaista muutakin. En langennut. Sitten istuuduin hetkeksi lepopaikan tyhjään tuoliin. Äijärinki koolla muissa tuoleissa kuten ennenkin olen nähnyt. Siinä pannaan mailmaa järjestykseen. Tunsin olevani väärässä paikassa ja jatkoin matkaani.
Käppäilin Herkkuun, vaikka olen päättänyt olla sinne menemättä. Yhtä ankean näköistä kuten ennenkin. Ostin lehtiselleriä ja satsumia, "kananpoikaa", joka kysyttyäni osoittautui tavalliseksi broileriksi. Myyjä ei osannut sanoa, miksi asiakkaalle väitetään sen olevan kananpoikaa. Mikä ero niillä on? Myyjä ei tiennyt sitäkään. Henkilökunnan puolella lapussa luki "broileria". Mihin suuntaan kerrotaan lehmän hännän menevän? Sama on tapahtunut Itäkeskuksen Herkulle uuden omistajan hallinnassa.
Laitoin kotona salaatin, söin ja katselin ikkunasta ulos, josta olin juuri tullut. Satoi tihkua edelleen. Tihku on ikävä sateen muoto. Käyttääkö sateensuojaa vai ei? Tihku ei kastele ja kastelee kuitenkin. Se on äänetön Laskeutuu salakavalan pehmeästi. Se on vain hyvin märkää ja jollain lailla epäreilu sateen muoto. Wikipedia tietää tihkun muodostuvan sumupilvessä ja sieltä laskeutuvan pienen pienten, alle 0,5 mm, pisaroiden muodossa maahan. En pidä tihkusateesta.
Tunnen oloni epävarmaksi ilman luettavaa. Ei kuin kirjahyllyn kimppuun. Sieltä on ennenkin jotain löytynyt. Otin tuttuakin tutumman ja moneen kertaan luetun Alf Henriksonin (1905-1995) kirjan Antiikin tarinoita I, WSOY 1963. Pidän kreikkalaisesta mytologiasta, jumalatarinoista. Paneuduin niihin illalla vuoteessakin. Unta en nähnyt kuitenkaan sen enempää Olympoksen asukkaista kuin maailman luomisesta, joka tarina aivan erilainen kuin meidän juttumme Kalevalassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti