Kaikkihan taas kuin olla pitää:
läikkyy laine, siemen itää.
Helpomp´ ei hengitys olla vois!
Kelläpä nyt runon syytä ois...?
Katsella vain ja kuunnella vainen!
- Kuiskii aamu hopeainen.
Kiertää lehtojen himmeät tiet:
tuttuna tulluthan taas, suvi, liet...?
Tuoksahti tuuli ja läikähti laine:
vaivaas maksa ei runon maine!
Nurmeen nuokahti poika maan:
maa ja taivas ol´ ennallaan.
(Juhani Siljo, runo "Kesäkuun laulu" kirjasta Suuri runokirja, 2001)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti