KÄRPÄNEN TERRORISOI

Juon aamukahviani tänään mukista, jonka kyljessä on harakankelloja. Kesäinen. Päivänä muuanna tipahti postiluukusta pitkä kirje Italiasta sisältäen tekstin lisäksi muutaman brosyyrin roomalaisista taidenäyttelyistä: Caravaggio, Botero ja Boldini. Luin ahnaasti kirjeen, Ryhdyin myös lukemaan Adam Dariuksen kirjaa. Tätä jälkimmäistä, jonka sain. Parvekkeella en lukenut. Sinne oli jostain päässyt kärpänen ja se häiritsi syöksyillään. Hyvin aggressiivinen kärpänen. Miksi se minulle vihoittelee? Mitäs tuli ihmisen tiloihin.

Eilen kaupoissa ja vähän muuallakin. Sitten kämp... kotiin. Laitoin salaatin, panin broileria joukkoon ja lievässä epähuomiossa uuniin muutaman ranskalaisen. Punnitsin itseni syöpöttelyn jälkeen ja palasin kiireesti dieettiruotuun. Jo kilon heilahtelu ylöspäin saa minut masentuneeksi. Ei enää ranskalaisia.

Valvoin viime yönä kolmeen asti ja sitten olin nukahtanut. Aamulla kahdeksalta heräsin. Riittää näköjään neljänkin tunnin unet. Päivällä en nuku, kun ei nukuta. No, kai tämä joskus normalisoituu. Tänään kotona, huomisesta en tiedä. Lukemista riittää ja ainahan voi myös tovin puhelimessa lörpötellä maailmaa parantaen. Imuroiminen ei oikein inspiroi, vaikka olisi syytä. Sitten voisi ostaa kimpullisen kesäkukkia maljakkoon. Ruustinnalta saamani muurikello on rupsahtanut hoidostani huolimatta. Ehkä se olisi kaivannut paikkaa muurin kyljessä. Olen aina ollut aika kehno purkkikasvien kanssa. Suoraan maahan istutetut ovat paremmin pärjänneet niin mökillä kuin Katajanokan pihallakin. Lasten vandalismia uhmaten istutin kukkia kesästä toiseen, kunnes väsyin siihenkin marinaan "miksi isännöitsijä antaa sun rappus eteen kukkia?". Kun ei antanut, annoin itse itselleni. Kateus on kamala tauti.

Olisikohan partsin pieni terroristi kaivautunut jotain kautta ulos, että pääsisin Adam Dariuksen kanssa parvekkeelle?