Katastrofileffojen ja -dokumenttien näyttö televisiossa pitäisi kieltää minun kaltaisiltani hermoilijoilta. Eilen tapitin kauhu sydämessä Yellowstonen jättitulivuoren mahdollista purkautumista. Kun se räjähtää käyntiin, vavahtaa maapallo ja se taas on huono asia. Yellowstonen tulevista tapahtumista on puhuttu jo kauan. Mittarit raksuttavat ja tiedemiehet mittaavat, laskevat, miettivät ja antavat lausuntoja. Luulin, etten nuku tämmöisen tv:stä ammennetun kauhuspektaakkelin jälkeen, mutta yllätys, yllätys, nukuin aamuseitsemään kuin pieni porsas. Ihana olo nyt!
Ja liikkeelle! Kunhan olen juonut aamukahvin, suihkut käynyt ja kaikin tavoin valmistautunut ihmisten ilmoille menemiseen. Ja tiedättekö mitä, minä onnistuin Eurojackpotissa saamaan sen verran numeroita oikein, että saanen veikkauskauppiaalta kahdeksan euron tietämillä. Sillähän, ja vähän lisättynä, pannaan uusi raha-anomus vetämään. Hyvä alku miljoonille ja kun ne ropsahtavat, muutan pois, muutan sinne, minne kuulun. Olen niin mahdottoman optimistinen luonne!
Istuskelin partsilla eilen Adam Dariuksen kanssa ehkä tunnin. Luin ja välillä katselin lokkien lentoa. Totesin koivun lehtien olevan jo isoja. Sitten nenäni nappasi tupakin hajun ja sen hetkinen onneni meni sirpaleiksi. Siirryin partsilta pois ja otin Dariuksen mukaani.
Rustaan vastausta A:n meiliin. Pitää aina miettiä, että menisi jotenkin oikein, vaikka olenkin hyvin vakuuttunut, että hän ymmärtää sanottavani virheistäni huolimatta. En ole niin kovin tarkka, että kaiken on mentävä kieliopillisesti aina jetsulleen oikein. Pääasia, että tulee ymmärretyksi.
Nyt uuteen päivään ja uuteen viikkoon. Molskis, kuten Eemeli on sanonut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti