Kuivin suin joutuivat M ja A eilen luonani istumaan. Kun M sanoi, että vain käväisevät, niin otin sen kirjaimellisesti. He puolestaan toivat taas samppanjaa ja suklaata. Sydämellinen kiitos. Toinenkin yllätys ilmestyi M:n laukusta. Oli tavannut taas taiteilija Adam Dariuksen, joka tahtoi antaa minulle jälleen kirjansa. Se on The Way To Timbuktu ja siinä on myös Dariuksen runoja. Niitä en uskalla tänne lainata, kun ei ole lupaa annettu. Omistuskirjoitus "June 2nd, 2017 To (etunimi) Happy Summer Season. Adam Darius". Voi kuinka herttaista. Kirjansa hän on omistanut alun perin äidilleen sekä tädilleen. Dariuksen ihka ensimmäisen runon nimen uskallan kertoa "In An Old Edinburgh Graveyard" ja sanojensa mukaan viimeinen on "Waves of Glory", tämä kirjoitettu jossain Niilillä. Muutama sivu minulla vielä Dariuksen edellistä kirjaa jäljellä, sitten käyn tätä lukemaan.
Vieraitteni lähdettyä, rullasin asioille ja ostin, totta kai, marjoja. Enimmäiset kotimaiset avomaan mansikat! Lajike on Honey. Makeita, ihania, Suomen kesän kypsyttämiä, niitä oikeita mansikoita. Tuoretta parsaakin oli vielä Ja nyt sitä on minullakin. Tänään annan itselleni parsaomeletin lounaaksi.
Enkä lottoon osaa panna sen enempää oikein numeroita kuin jackpottiinkaan. Mikähän olisi nopein tapa rikastua, kun nämä onnenpelit eivät onnaa? Helsinkiinhän aion asumaan voittorahoilla, joka ei tunnu osuvan kohdalleni monista yrityksistä huolimatta. Onni yksillä, kesä kaikilla! Sanotaan.
Hellettä luvattu, ellei se mene muualle. Minä en liiemmin kaipaa. Ystäväni A kärsii Espanjassa, jossa mittarilukema kohonnut lähelle 35 astetta. Luulisi rouvan tottuneen, kun on syntyisin Kairosta. Minä kidun jo meidän hellelukemissa ja se on 25 astetta. Kun on siinä tai enemmän, väsähdän totaalisesti niin fyysisesti kuin psyykisesti. No, tulee aika pakkasineen ja sitten on Siepparin Holden Caulfieldin sanojen mukaan "kylmä kuin jääkarhun perseessä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti