Plöröksi meinasi tämä päivä mennä. Yö taas valvoen ja kun muu kaupunki nousi ylös, minä nukahdin. Eikä ole kauaakaan, kun heräsin. Ei haittaa, en poistu minnekään tänään.
A:lta tuli meiliä ja koirakin lähetti "wufff". E pohjoisemmasta kertoi pihan olleen valkoinen lumesta, pohjoistuuli kuten täälläkin, ja plusasteita vaivainen määrä. Että semmoista kesäkuuta. Vastatuulta päin painelin eilen asioille. Meinasi rollaattori lähteä lentoon ja mammarainen sen mukana. Uusi sateensuoja menetti nuppinsa ja minä kokeilemaan, josko olisi takuun piirissä. Oli. Stockmann on aina minua hyvin kohdellut, kuten nytkin. Kehuin ja kiitin. Kerroin senkin, että kannan jo kolmannessa polvessa rahoja tavarataloon. Mamma ostamisen aloitti, mutta ei aivan Stockmannin ensimmäisessä paikassa Lampan talossa, vaan Senaatintorin laidalla Kiseleffin talossa vuodesta 1880 alkaen. Äiti ja minä sitten kauppaliikkeen nykyisessä paikassa, jonne se siirtyi 1930-luvulla. Aleksin Stockmann on minulle se ainoa oikea Stockmann siitäkin huolimatta, että asioin olosuhteiden pakosta nykyisin myös Itäkeskuksessa.
Huomenna Helluntai. A kertoi sitä vietettämän entisessä kotimaassaan Saksassa kahtena päivänä, kuten meilläkin ennen. Espanjassa, missä A nyt asuu, ei Helluntaita suuremmin noteerata. Tämän kertoi ja paljon muuta. Meillä sitä asiaa riittää. A pitää taiteesta, kuten minäkin, ja siitäkin juttua piisaa. Olen kertonut Tyko Sallisesta ja Yayoi Kusamasta. Kusaman täplä- ja fallostaide ei häneltäkään sympatiaa saanut.
Laitoin herättyäni YouTubesta Relaxing Coffee Music ja se soi vieläkin. Päivä voi alkaa. Ja nyt lounassalaattia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti