Tulin juuri hetki sitten sateesta sisälle mukanani kolme uutta kirjaa, kahvikapseleita, marjoja ja hedelmiä. Ei mikään huono saalis sadepäivälle. Menen kohta parvekkeelle lukemaan. Mansikat belgialaisia. No, kyllähän niitä syö. Kirsikat Espanjasta. Eivät niin makoisia kuin hollantilaiset taannoin. Mansikkakauppias kertoi olleensa Pälkäneellä ja siellä vasta mansikat ovat alkaneet kukkia. Tietää vielä viikkojen odotusta, ennen kuin saamme kotimaisista avomaan mansikoista nauttia. Mikä kesä se tämmöinen on?
Ostin Lauri Viidan runoja. Lajitelma on koottu Viidan kokoelmien ulkopuolelta eli ovat meille runojen lukijoille tuntemattomampia. Ei siis Betonimylläriäkään. Kaksi muuta ostamaani kirjaa ovat semmoisia kuin ovat. Toinen suoltaa pajunköyttä Åke Perssonin ja Thomas Oldrupin kirjassa Maailman pisin pajunköysi. Siinä kuulemma on 101 historiallista harhakäsitystä. Onko siis tottakaan, että viikingeillä oli sarvet kypärissään (tämän olen tiennyt, ettei ollut) ja syntyikö Jeesus juuri Betlehemissä? Tämäkin selviää, kun olen kirjan lukenut.
Kolmas kirja on saksalaisen Nina Georgen "Pieni kirjapuoti Pariisissa". Kertoo pariisilaisesta kirjakauppiaasta Jean Perdu´sta ja tämän ihmeellisestä taidosta löytää aina "jokaiselle asiakkaalleen juuri tämän mielialaan sopiva kirja". Kirja takakannen mukaan tarinoi myös tämän kirjakauppiaan matkasta omalla proomullaan pitkin jokea jossain Provencen sydämessä.
Nyt otan mansikoita mukaani ja eristäydyn partsille kirjojeni kanssa. Ohessa kuuntelen sadepisaroiden ääntelyä ja katselen kuinka "sade on viskannut koivuun verkot loistavat...". Tämä on ystäväni J:n lähettämästä Aale Tynnin runosta, jonka sain päivänä, kun aurinko vielä paistoi.
❤️
VastaaPoista