DARIUSTA JA TURUSTA

Eilen vieraita M ja A. Että oli mielenkiintoinen visiitti. Puhuimme monesta asiasta ja yllättävän paljon ruuasta. Pallokalasta, turskasta, porosta, Parman kinkusta ja Serrano-kinkusta, mustajalkasioista. Sivusimme juomia, kaikenlaisia juomia, jopa pontikkaa. Tuomisina heillä oli suuri rasia Anthon Berg-suklaata ja iso pullollinen Pongrácz-kuohuviiniä. Ja vielä todellisena yllätyksenä minulle omistuskirjoituksella varustettu Adam Dariuksen kirja A Nomadic Life. Darius kuuluu M:n tuttavapiiriin ja hän oli saanut kirjan minua varten. Darius on yhdysvaltalainen miimikkotaiteilija, tanssija, kirjailija ja koreografi. Asuu nykyisin Helsingissä. Aloitan hetimiten lukemisen Dariuksen "liikkuvasta ja kiertelevästä elämästä". Onhan hän esiintynyt monessa maassa ja nyt saan lukea tästä, jo nyt ennen lukemista, kiinnostavasta taiteilijasta. Palaan siihen myöhemmin.

Nyt kirjaan, jota olen pitkään lukenut ja pian pääsen loppuun, nimittäin Ari Turusen Humalan henki, juomatapojen tarina meillä ja muualla aikojen alusta tähän päivään. Ukko Nooa, jonka kaikki tiedämme, oli ensimmäinen viinin viljelijä maailmassa ja myös ensimmäinen huppeliin tullut. Ja niin pahasti, että Jumalakin torui.

Absinttia litkittiin muotijuomana 1800-luvun Ranskassa. Meikäläisetkin taiteilijat, jotka olivat matkustaneet oppiin suureen maailmaan, lyöttäytyivät nopeasti tämän alun perin sveitsiläisen lääkejuoman juojien joukkoon.

Lääketieteen isä Hippokrateella oli oma teoriansa kunnon kännistä. Päihtymys lisää verta ja se taas johtaa siihen, että sielu ja sen ajatukset muuttuvat, unohdetaan harmit ja vastoinkäymiset, elämänusko paranee, tulevaisuus on auvoisaa. No, tämähän todetaan jälleen tänäkin vappuna, kun ei olla sen enempää köyhiä kuin kipeitäkään. "Lasilla, korkealla maljallani,/ nyt murhaan murheen, vanhan vainoojani/ ja kaksi mittaa viiniä kun siemaan,/ ei ole rikkaudessa vertaistani". Omar Khaijam.

Elias Lönnrot paasasi viinan kiroista, mutta joutui mies huomaamaan, että Kalevalassa ei lasiin syljeskelty. Kalevalan runot tuoksuvat vahvasti maltaille, kertoo Ari Turunen. Kirjailija tuntuu olevan pahoillaan, kun emme ole huomanneet oman ohramme arvostusta, vaan tuotamme "laimeita versioita  ulkomaisista oluttyypeistä kopioituine nimineen ja etiketteineen". Tätä asiaa tuskin nyt vappuna aivoitellaan. Olut kuin olut, kuohari kuin kuohari, alas menee.

Koska humalan uskotaan, ja on uskottu,  synnyttävän luovuutta ja totuutta, rankkakin juominen sallitaan. Juopottelu on lähes jumalaista Rabelaisin kirjojen mukaan. Hän etsi vimmatusti totuutta ja hänen kaverinsa etsivät myös kelpo juomaveikkojen tapaan "ilman ulkokultaisuuden häivääkään". Moni etsii myös lähipäivinä totuutta. Löytyykö? Se on aivan eri asia.

HYVÄÄ VAPPUA!