Mittaa tarkkaan
kahden puun välinen etäisyys,
kuuntele niiden
keskustelua, niin hiljaista:
ne puhuvat tulevaisuuden
epävarmoista tuulista.
Arvoituksellista on yhä kaikki.
Entä ihmiset?
He eivät ole täyteen mittaansa
vielä kasvaneet.
(Bo Carpelan kirjasta Kaupunki 2006)
Tämä aamupäivä kuuluu runolle. Nukuin hyvin unipillerin avulla ja nyt on kapselikahvimuki edessäni. Päivä voi alkaa. On 2. pääsiäispäivä, viikko numero 16. Neljäs kuukausi vuodesta. Ilmatieteen laitos kertoo ulkona olevan kaksi astetta plussaa. Ei vieläkään nilkkasukkailma. Olen lämpimässä sisällä. Eilen en vaivautunut edes pukeutumaan. Tossut, yöpaita ja aamutakki olivat aivan passeli vaatetus laiskana oloon. Sijasin kyllä vuoteen. En oikein pidä siitä, että sänky repsottaa yön tuntuisena koko päivän.
Mitähän tekis? Pitääkö aina tehdä jotain? Kyllä tämä päivä sopii eilisen mitään sanomattomaan jatkoon. Huomenna piristyn. Kerroin jo aikaisemmin loton neljästä oikein samalla rivillä ja sillä onnistumisella saan kympin. Ei muuteta vielä pois. Hyvä alku kuitenkin. Lisää lottoamista. Uskon onneen, vaikka se usein kääntää minulle selkänsä tässä pelissä. Muita pelejä en harrasta. Silmäpeliä joskus.
HS kertoo, että ruokakaupoista varastetaan kurkumamaustepurkkeja. Miksi juuri kurkumaa? Onko siinäkin joku huumaava ominaisuus? Minä heti netistä tutkimaan ja onhan kurkuma ehkä varastamisen arvoinen rohto. Melanooma ja rintasyöpä jää tulematta, diabetes estyy, Alzheimerin tauti jää puhkeamatta jne. Onhan se nyt paljon mukavampaa nauttia kurkumaa kuin kuulla ikäviä diagnooseja oppineilta lääkäreiltä. Joissakin kaupoissa on jouduttu siirtämään kurkuman myynti palvelutiskille varastelun takia. Minullakin on kotona kurkumaa. Pitäisikö alkaa syödä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti