Kuuntelen tässä samalla musiikkia ja se on klassista. Kerään voimia imuroimiseen. Tänään kotosalla. Huushollihommien jälkeen lukemista ja mitä muuta keksin, sivistävää kuitenkin.
Olin hammaslääkärissä. Takahampaaseen koski ja ei kun ex tempero ensimmäiseen klinikkaan tuppautumaan ilman ajanvarausta. Tohtori oli ylen ystävällinen kivuliasta persoonaani kohtaan ja otti vastaan. Pääsin vaivasta. Pluspiste Itäkeskukselle! Painelin kauppaan. P-D tulossa visiitille. Tuli. Teimme toki töitäkin. Tarkoittaa että kävimme kellarissa. Suurin osa ajasta juttelemista, syömistä ja juomista, ennen kaikkea kaiken kattavaa hilpeilyä. Italialainen ystävänikin totesi kirjeessään naurun pidentävän ikää. Eilisen jälkeen elämme vielä pari sataa vuotta.
Olen saanut uuden lukijan tipahtaneen tilalle. Tervetuloa, olen iloinen. Hienoa, että tekstit kiinnostavat. Tätä toivovat oikeatkin kirjailijat saati sitten kaltaiseni amatööri. Vaikka sanotaan, tai on sanottu, että jokainen kirjoittaa etupäässä itselleen.
Se omin päin tehty nettitilaus Kaisa Kyläkosken kirjasta meni poskelleen, kuten vähän uumoilinkin. Eilen kun sain asiantuntija-apua, onnistui ja maksoinkin kirjan jo. Tullee postiluukusta. Sitten luetaan Eiralaisesta (Helsingin kaupunginosa) talosta tarinaa. Kuka asunut, koska, miten vaikuttanut talon ja ehkä Eiran elämään?
Huomenna poistun kodin lämmöstä suureen maailmaan eli kauppakeskukseen. Lopuviikon vieraita ja vappua ajatellen. Ei sentään tippaleipiä, ei simaa (ei äitini laittaman veroista ikinä), ei huiskaa eikä ilmapalloakaan. Niitä tavanomaisia on sitten vappu tai muu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti