Komea räntäsade ulkona. Katu peittynyt valkoiseen vaippaan, näkyvyys kehno. No, huhtikuussa on usein tällaista. Pysyttelen sisällä. Kirjan ja ruusun-päivä hiukan kärsii. Minulla on kirja luettavanani. Olen palautunut Sinebrychoffien jälkeen takaisin Inspector Morsen pariin The Dead of Jericho. Jos vaikka sanavarastoni laajentuisi, kun kirjoittelen A:lle sähköpostia.
Loton päävoitto meni ihan muualle kuin minulle, vaikka olin uhrannut koko kupongin täyteen numeroita. Kolme osui kohdalleen ja vielä ilman lisänumeroa. No, en menetä toivoani. Ensi viikolla taas.
E:ltä tuli kortti Prahasta. Rouva jo matkaltaan kotiutunut ja minulle hehkuttanut puhelimessa matkansa antia. Kortissakin lukee "hurmaava kaupunki". Niinhän tuo on! Kuvapuolella Kaarlen silta, jolla minäkin flaneerannut monta kertaa. Se on must turistille.
Huomenna kauppaan. Tiistaina saan vieraan. Tehdään töitä, syödään ja juodaan. Niin ja jutellaan. Se onkin se hauskin puoli tämän ihmisen kanssa. Meillä on aina ratkiriemukasta. Saa olla kiitollinen tämänkaltaisista ystävistä. Heillä on positiivinen elämänkatsomus, vaikka ei omalla kohdalla aina kaikki mene jetsulleen oikein ja hyvin.
Tänään Teemalta Afrikan kuningatar, John Huston 1951. Jaksaiskohan vielä kerran? Aina siinä on jotain sellaista, jonka uudella katsomiskerralla huomaa. Näyttelijät loistavia, tarina hilpeän jännittävä. Ihan kaislikossa suhisee Kuningattaren rämpiessä vaarojen keskellä. Ehkä sen vielä kerran katselee rähjäisen kapteenin rakastumista kireään vanhaanpiikaan. Siispä ehtoolla joen koskien kuohuihin Humphrey Bogartin ja Katharine Hepburnin mukana. Ja onhan siinä happy endkin, siispä loppu hyvin, kaikki hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti