1. huhtikuuta 2017

TAIDE PITKÄ ELÄMÄ LYHYT

Terveisiä Siffiltä. Näin pitkästä aikaa Rembrandtin Lukevan munkin. Se on muun vanhan ulkomaisen maalaustaiteen kanssa siirretty Ateneumista Sinebrychoffin taidemuseoon. Ja on edelleen ainut Remppu Suomen museoissa. Yksityisomistuksissa on, mutta missä ja kenellä, siitä ei puhuta. M ja minä tutkailimme hollantilaisen toisenkin mestarin töitä eli Caesar van Everdingen´in tuotantoa. Komeaa oli. Yksityiskoti tämäkin museo ollut, osin yhä sen näköinen kuin   Fanny Sinebrychoff sen jätti vuonna 1921. Miehensä Paul oli kuollut jo 1917. Fanny lahjoitti kaiken Suomen valtiolle ja siinä perinnössä me eilen kävelimme ihaillen sekä huoneita, sisustusta ja seinillä olevaa taidetta.

Sinebrychoffit ovat aikoinaan olleet maahanmuuttajia Suomessa. Venäjältä tulleet ja taloksi asettuneet joskus Suomen sodan aikoihin. Panimoteollisuus pantiin alulle Helsingin Hietalahdessa. Saatiin yksinoikeus oluen valmistamiseen 1819.

Ostin Siffin kaupasta postikortteja ja magneetteja, kirjan Sinebrychoffin taidemuseon teoksista ja Sinebrychoffit-kirjan. Perehdyn viimeksi mainitun osalta Helsingin historiaan. Aina oluesta tauluihin. Päivä oli mitä mainioin, seura todella mukavaa. Taiteen jälkeen kävimme Samppanjabaarissa virkistäytymässä M:n tarjoamana. Puhuimme Trumpista, Ivankasta, Putinista, Niinistöstä, vanhusten hoidosta Suomessa ym ja joitakin juttuja omasta kouluelämästämme, joka kummallakin on jo takana. Minulla taaempana kuin M:llä. Ilta oli jo alkanut, kun tulin kotiin.

Katselin Emmerdalen netistä, söin vähän ja panin merkille, etten vieläkään saanut Italiasta kirjettä. Lähetän Everdingen´in kortin Bacchus ja bakkantit, joista jälkimmäiset viihtyivät aina viininjumalan seurassa ollen hieman villikkonaisia viininlehväseppeleet päässään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti