PUNARAPU PURKISSA

Uusi viikko alkanut. Pääsen kampaajalle. Ensi viikolla olen ankarasti ja vakavasti päättänyt vääntäytyä laboratoriokokeisiin. Tohtori alkaa kohtaa pohtia, missä mättää, kun lähetettä ei noudateta. Vaikka ei siinä koira oikeasti perään haukkuisi, jos jäisi kokonaan.

Nyt kun olen vahvasti salaattilinjalla tietyn päämäärän savuttamiseksi, olen katkarapujen ohella ostanut lasipurkissa olevia ravunpyrstöjä suolaliemessä. Aina olen ollut kehno (=tyhmä) lukemaan tuoteselostuksia ja nytkin luullut nauttivani salaatissa kotoisten jokirapujen pyrstöjä. Eikös mitä, nämä ovat jotain punarapuja. Tuotu viljeltynä kaukaa maailman ääristä.  Mikä se täplärapu sitten on, jota istutettu Suomenkin kirkkaisiin vesiin? Olen nyt aivan ymmällä, kun en oikein tiedä, miten suhtautua salaatissa haarukkaani tarttuneen ravun sukujuuriin. No, kunhan ovat edes jotain ehtaa tavaraa, eikä mitään surimi-tuotteita, joita näkee kalatiskeilläkin. Eivätkä nämä punaravut mitenkään huonon makuisia ole. Täydestä minuun uppoavat. Tänään taas salaatissa.

Johtuukohan tämä hillitön unien näkemiseni unipillereistä? Joka yö niin jännittäviä tapahtumia, joissa itse aina mukana, että en malttaisi millään herätä. Tosin joskus melkein jonkunmoisia painajaisia ja kun herään, pelästyn kirjahyllyn reunaakin, joka olosuhteiden pakosta nyt yhdistetyssä työ- ja makuuhuoneessa. Eräänä yönä kaikki kirjani nousivat kapinaan. Tulivat ulos hyllyistä ja panivat huushollin mullin mallin. Ei selvinnyt, mitä ne tahtoivat tällä vallankaappauksella, jossa hiukan väkivallankin makua, koska Waltarin Sinuhe egyptiläinen oli irrottanut sivuja ja paiskonut niitä Kaarlo Sarkian runokirjan päälle. Heräsin siihen, kun kirjat olivat juuri palautumassa hyllyihin paikoilleen ja niiden kesken vallitsi taas harmonia ja sivistynyt järjestys.

Vaikka on varhaista, menen tiputtelemaan kahvia, otan verenpainelääkkeet ja mietin, mitä kaikkea jätän tänäänkin tekemättä. Roskat vien. Tänään Esterin päivä. Toivottavasti Esteri pysyy kuivana.