Pihalla kukat kukkivat, pensaat vihreät, koivuissa hiirenkorvat ja kaikkialla aurinkoa. Tämän keväämmäksi ei voi muuttua. Panin kevyemmän koltun päälle, harjasin ohuemmasta takista pölyt, jätin baskerin kotiin ja konttasin kauppaan. Äkkäsin ykskaks, että tällä viikolla on Helatorstai. No, kaupat ovat auki, mutta minä en ole vielä siihen tottunut, enkä tarvetta tunne painella kauppa-asioille pyhäpäivinä. Nyt on salaattia taas jääkaapissa ja muuta, mitä makoisaan salaattiateriaan tarvitaan. Mielikuvitushan on siinä ainoastaan rajana.
Olen alkanut käyttää taas koruja. Tämä laihtuminen teettää kaikenlaista kivaa. Varsinkin sormukset ovat vuosia olleet käyttämättä, kun puolison hoitotoimenpiteet eivät ole myöten antaneet. Mieleen tuli semmoinenkin muisto, kun puoliso komensi heittämään Kaivopuiston rannassa mereen entisen poikaystäväni antaman safiirisormuksen. Sinne se molskahti. Minulla ei koruja paljon ole, eikä ollut äidillänikään. Nuorena tuli matkoilta kaikenlaista rihkamaa ostettua, joista olen vuosien mittaan surutta luopunut. Yksi rakas muisto on. Se on puun vihreä lehti rintakoruna ja sen sain Horstilta joskus 17-vuotiaana. Sen tarina on unohtunut, mutta lahjoittaja ei. Tämmöistä tänään aurinkoisena toukokuun iltana.
Kun tässä muisteltu on, niin lopuksi vanhan muistokirjan värssy:
" Kolme sanaa sinulle, neljäs ois jo liikaa. Toivon ettei sinusta tulis vanhaapiikaa". Tämän kirjoitti Raili. Eikä minusta tullutkaaan. Eikä Railista liioin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti