No, eihän se eilinen finaalipeli jääkiekossa mennyt yhtään niin kuin piti. Maailmanmestariksi tuli Kanada. Kaiken huipuksi olin nukahtanut sohvalle tilanteessa 1-0. Lopputulos 2-0 Kanadan hyväksi, niin että niin se meni. Minusta oli kuitenkin hienoa, että päästiin finaaliin asti, eikä kaikki voi voittaa. Niin että kaikesta huolimatta: hyvä Suomi! Ei tämä nyt aivan maailman loppu ole.
Tänään roskikselle. Se on iso ohjelmanumero. Huomenna vallan kaupungille. Torstainakin jotain, verikokeet. Minä en muuten tiedä, mihin veriryhmään kuulun. Meinaan, jos äkkisältään tulisi tarve saada lisää, niin mitäs sitten? Kun ei kuulemma mikä tahansa veri kelpaa.
Eilen tein taas uunijuureksia. Mutta kyllä perunoita kaipaan. Olen aina niistä pitänyt. Isäni paistoi pannulla erinomaisia ja ne ovat jääneet vahvana mieleeni. Ei isä muuten mikään varsinainen ruuanlaittaja ollut, mutta nämä perunat hän osasi. Taas taitetaan peistä, ovatko perunat hyväksi ihmiselle liiallisina hiilihydraatin antajina. Perunakauppiaat eivät nyt tykkää. No, ehkä tässäkin kohtuus on paikallaan. Minä nyt jätin perunan kokonaan pois ainakin toistaiseksi. Ehkä vähän maistelen, kun kotimaiset uudet saapuvat myyntipöydille. En liioin ole pullaan kajonnut, en edes ranskanleipään. Mutta hedelmistä ja marjoista en luovu. Lasillinen samppanjaa myös silloin tällöin houkuttelee ja sen nauttimiseen on minulla lääkärinkin lupa.
Näin tämä viikko numero 21 saa alkunsa ja ensi kuussa on Juhannus. Syksyä pukkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti