HELSINGIN VALITUT PALAT

Ei olisi pitänyt, mutta kun piti. Asiahan nimittäin on niin, että kävelin hullun lailla M:n ja minun musepäivänä, joka muuten oli erittäin miellyttävä päivä, pitkin Stadia lonkkani viesteille antaen piut ja paut. Lopulta, kun olin päässyt metrolla kotiasemalle, luulin, että  matka ei sitten siitä enää jatku. Itiksessä ei ole hotelliakaan. No, pakkohan oli raahautua eteenpäin ja mitä enemmän kotia lähestyin, sitä kauempana se tuntui olevan. Istuin rollaattorin päällä muutaman metrin välein ja kestin uljaasti ihmisten säälivät katseet. Lonkka rimpuili vastaan, mutta kokosin luuni ja jatkoin matkaa. Lopultakin olin kotona. Niine hyvineni suoraa päätä vuoteeseen ja huoahdin onnesta. Lojuin sängyllä pitkän tovin ja kelasin päivän tapahtumia.

Sederholmin talo oli myllätty kokonaan remontissa, eikä Johan Sederholmia näkynyt missään. Oli näyttely, jossa pieniä esineitä aikojen takaa lyhyin selostuksin vihkosessa, jota ei saanut ottaa  mukaan. Oli pieni astiakin, jossa ihmisen tuhkaa. Tarina kertoi kuolleen ystävän ripotelleen vainajan toiveen mukaisesti tuhkaa pitkin maailmaa, meriin ja maihin. Minua  itketti. Näytillä pieniä ja isoja esineitä, lapsuuteni ajoilta, sitä ennen ja sen jälkeenkin. 

Siirryimme "Helsingin Valittuihin Paloihin". Helsingin Kaiku-niminen lehtinen toivotti tervetulleeksi kaupungin "kiehtovaan menneisyyteen". Me sukelsimme sinne. Ennen vanhaan sanottiin "leviää kuin Elanto". Elantoja oli joka puolella, jokaisen talon kivijalassa ja puoteja oli 239 kappaletta. Ostin magneetin etiketistä, joka suunniteltiin vuonna 1958  Elannon Kalja- ja vesitehtaat Elo Juoma Oy:n Cola elo-juomapullojen kylkeen. Ohjeena "tarjoillaan kylmänä, serveras avkyld".

Hotelli Tornia mainostettiin ahkerasti 1930-luvulla. Olihan se ennennäkemättömän uutta Helsingissä ja ehdottomasti "Helsingin ensimmäinen pilvenpiirtäjä". Jokaisessa huoneessa juokseva kylmä ja lämmin vesi, toaletti, kylpyhuone ja puhelin. Hienoille kauppamatkustajille avaria tavarannäyttelyhuoneita, ruoka mannermaista ja palvelu moitteetonta. Näköala suurenmoinen,  koko Helsinki panoraamana edessä.

Rennosti otettiin elämä 1800-luvulla, vaikka elintaso väestöryhmien välillä suuri. Luonto oli kaikille kuitenkin sama, aurinko paistoi jokaiselle, Järjestettiin retkiä, osallistuttiin työväen omiin juhliin. Varakkaampi väki vietti aikaa kaupungilla ja kahviloissa, luistinradoilla ja puistoissa. Seurasaari,Lammassaari, Korkeasaari mieluisia paikkoja.

Museoon oli rakennettu 1950-luvun helsinkiläiskoti, semmoinen tavallinen tavallisen ihmisen koti hetekoineen päivineen. Helsingin Teräshuonekalutehdas lanseerasi "hetekan" 1932. Pitkä nimi lyheni HeTeKa-nimiseksi ja kansan suussa sängystä tuli "heteka". Päivisin se teki sohvan virkaa ja öisin makuupaikkaa. Hetekan valmistus päättyi tehtaan lopettamisen mukana vuonna 1964.

Näyttely sivusi myös sotaa, pommikoneiden tuloa 30.11.1939 Neuvostoliiton puolelta. Talvisota alkoi. Rajummin pommitettiin viisi vuotta myöhemmin Helsinkiä, joista 12000 pommista osui 740 itse kaupunkiin. Rakennuksia tuhoutui, ihmisiä kuoli ja haavoittui.

Keskiolut vapautettiin maitokauppoihin 1969. Ensi vuonna 2017 maitokaupoista saa vahvempaa nelosolutta. Ehkä viiniäkin jo 2070-luvulla? Keskioluen vapautumisen myötä mannermaiseen tapaan oluttuvista tuli pubeja. Ne edustivat tuliterää anniskelukulttuuria, eikä ruokailukaan oluen kanssa ollut pakollista. Voi siemailla pelkästään juomaa. Näin ne ajat muuttuivat ja muuttuvat.

Matkapuhelimet kadottivat kaupungin katukuvasta puhelinkopit 1990-luvulla. Viimeinen puhelinkoppi oli/on Sofiankadun museokadulla. Sekin kovia kokeneena ehkä jo poistettu. Moni nykynuori kysyy ihmetellen "mikä on puhelinkoppi?" Ennen, vielä minun lapsuudessani, niitä oli kaikkialla puhelinluetteloineen ja niitä käytettiin ahkerasti. Sitten me saimme kännykät.

Kännykällä soitti M:nkin aviopuoliso ja ihmetteli, missä vaimo viipyy. Meillä oli kulunut rattoisasti aikaa 7-8 tuntia, johon mahtui myös Kiseleffin talossa pari lasillista kuohuvaa. Kiva päivä. Kiitos, M.

Lonkka on jo parempi, mutta ei vielä kokonaan anteeksi antanut. Kyllä se siitä.