Olen joskus aikoinani ostanut itselleni helmet Helsingissä. Ihan oikeat. Niissä ei ole vanhanaikaista lukkolaitetta, eikä ollut ostaessanikaan. Mikään ei ole kuten ennen. En ole vuosiin koko kapistusta käyttänyt, kun sain kerran ahtaanpaikan kammon. En saanut lukkolaitetta auki. Helmet jököttivät kaulassani ja alkoivat tuntua hirttosilmukalta. Soitin helmikauppaan ja sanoin tulevani saamaan apua. Lupasivat avun antaa. Helmet olivat ja pysyivät kaulassani ja minä paniikissa. Parin päivän kuluttua ollessani täysin rauhallisessa mielentilassa sain lukon auki ja pääsin helmistä eroon. En enää niitä käyttänyt.
Eräänä päivänä opettelin lukon käytön ilman kaulaa. Uskaltauduin laittamaan helmet päälleni ja lähdin ulos. Koko ajan oli tunne, mitä jos en taaskaan pääse niistä eroon? Se vähän pilasi tunnelmaa, joka muuten oli keväisen raikas. Kotiin tultuani otin heti lukkolaitteen käsittelyyn ja sain sen auki. Huokaus oli syvä ja aito. Alan niitä käyttää.
Ostin kerran jostain matkoilla ollessani myös helmet. Ihan oikeat kuulemma. Eikä kauppa ollut mikään pilipalikauppa, vaan arvokkaan näköinen kultasepän liike. Niissä oli helppo lukko. Käytin helmiä, kun tiesin, että niitä pitää käyttää. Iho tekee helmille hyvää. Sitten kerran huomasin, että helmirivistöni yksi "helmi" alkoi näyttää erilaiselta. Siitä tuli tavallinen muovihelmi. Se irvisti rumasti ja pilasi tunnelman ja helminauhan. En enää käyttänyt. No, tietysti voisin mennä otattamaan pettäjän pois, mutta se on jäänyt. Kerroin kerran jollekin asiantuntijalle ja sain kuulla tavan olevan melko yleinen, että ujutetaan turistille tarkoitettuun helminauhaan yksi epäaito, joka ei ole simpukkaa nähnytkään. Tai oikeammin simpukka sitä. En enää osta helminauhoja ulkomailta. En enää mene ulkomaille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti