C on joskus kauan, kauan sitten kirjoittanut muistokirjaani värssyn, joka alkaa " hetken helmistä vaihtelevista elämä punottu on..." Olimme kahdeksan vuotiaita. Soitin tänään C:lle ja luin värssyn. Luin muitakin tytöiltä, joita ei enää joukossamme ole. Osasta meistä tuli rehtoreita, lääkäreitä, jotkut ovat muuttaneet ulkomaille, muutamia C tapaa vieläkin ja joiltakin minä saan joulukortin. Sitä C ihmetteli, että minulla on tallella vielä tämmöinen muistokirja. Se on vuosikymmenet ollut kirjahyllyssä ja muuttojen yhteydessä kirjojen mukana saanut uuden kodin. No, on se vähän kuluneen näköinen, mutta kannen kukkaset pysyneet kuosissaan. En henno heittää pois. Sen tehköön joku muu joskus.
Katselin aamulla YleAreenasta Ullanlinnan menot. Joskus ollut mukana itsekin. Lystikkäitä puheita, joissa ei Posti säästynyt ruohon leikkuustakaan, Ylioppilaskuoron laulua ja heleää auringon paistetta. Sitten tiputtelin itselleni aamukahvin, join ja menin takaisin vuoteeseen. Lounaalla salaatiksi vakioainekset katkaravun pyrstöillä höystettynä. Avasin pikkolosamppanjapullon ja join sen tyhjäksi salaatin kera. Eipä tässä muuta tänään. Teemalla Maigret virittään ansan. Sen aion katsoa.
Vappu on ihan kiva, vaikka ei sitä vappumaisesti vietäkään. Muilla on lystiä ja sekin on kivaa. Ihan vaikka ruottiksi "Trevlig första maj!"
Vappu toi kesän, auringon ja lämmön. Puuhailin pihalla ja eilen mekin hörpimme kuohuviiniä menneitä muistellen.
VastaaPoistaInna Vaara, näin on, kesä tuoksuu jo ja korvalla on.
PoistaÄlä ihmeessä heitäkään pois tuollaista aarretta lapsuusvuosilta. Minullakin on ollut muistokirja, mutta se on tainnut kadota jonnekin vuosikymmenien kuluessa. Ihanaa kun sää teki täyskäännöksen eilen!
VastaaPoistaMarjatta, kirja säilyy. Sitä on hauska lukea, ajatella, mitä heidän elämäänsä nyt kuuluu. Ja kiva, kun lämmin meitä hellii. Ainakin toistaiseksi.
Poista