Tässä istun, enkä muuta voi. Ei ulos. On niin kova pakkanen ja sisällä patterit kylmät. Soitin huoltoon, lupasivat tulla, eivät tulleet. Olen varma, että termostaatti on siinä lukemassa, että on minimilämpö huoneissa, jossa voi elää ja sen kanssa on toimeen tultava, paleele tai ei. Minä palelen. Nenäkin on ihan kylmä. Jos olisin koira, se olisi hyvä merkki. Vällyä vedettävä niskaan, röijy röijyn päälle ja odotettava kesää. Tänään on kuitenkin vietävä roskat. Täällä on roskikselle pitempi matka kuin kotona Katajanokalla. On myös naapuri, joka vaanii, että laitetaan oikeat asiat oikeisiin jätelaatikoihin. Hän avaa kannet ja tarkistaa ja sitten sanoo vaikka minulle, joka en ole pannut vääriin laatikoihin. Tämä tämmöinen huolimaton lajittelu on yleistä jokaisessa talossa. Mutta jokaisessa talossa ei ole vaanijaa.
Minulla on ehkä joidenkin mielestä outo huvittelutapa öisin, kun en nuku. Panen jalan ulos peiton alta ja kun sitä alkaa palella, panen takaisin peiton alle. Se on mukava tunne.
Eilenkään en mitään erityistä tehnyt. Tosin ehkä yhden tavaralaatikon saan päivässä purettua ja tavarat paikoilleen, joita täällä ei vielä ole. Siirtelyä paikasta toiseen. Poiskin heitän, vaikka olen säästänyt. Mitä minä tuollakin teen? En mitään, kun en ole tähänkään asti tarvinnut. Hiuspidikkeitäkin kymmeniä, rusetteja ja solkia. Kuitenkin on jo vuosia ollut lyhyet hiukset, eikä niistä enää pidikepituisia tule. Pois vaan kaikki turha. Alkaa jo kyllästyttää. Olisi pitänyt jo vuosia sitten viisastua, harventaa ja poistaa. Tai sitten rakennuttaa orjatyövoimalla pyramidi itselle ja sinne kipata aikanaan mukaan aivan kaikki hiuspidikkeitä myöten.
Eilinen ilta päättyi matkailuun. Michael Portillon mukana junassa Bodeaux´ista Espanjan Bilbao´on. Portillo on 2000-luvun Paul Theroux, joka myös matkusti raiteilla pitkin maailmaa. Läppäri vatsan päällä vuoteessa, YleAreena esille ja ei kun matkaan. Michael Portillo panee ainakin toistaiseksi vuoden 1913 George Bradshaw`n matkaoppaan hyllyyn ja lopettaa junamatkailun tältä erää. Sarjahan näytettiin tv:ssä parisen vuotta sitten ollen nyt uusinta. Hieno juttu.
Aina tuntuvat nämä ensimmäiset pakkaset niin hirrrrmu kylmiltä, mutta kai tähän taas totutaan. Patterien pitäisi kyllä näillä lukemilla olla lämpimät. Onko niissä termostaatteja niin että pystyisit itse niitä säätämään?
VastaaPoistaEdelliseen postaukseesi liittyen piti vielä sanomani, että olen teitittelystä aivan samaa mieltä kanssasi. Minut on myös kasvatettu niin, että vanhempia ja ainakin tuntemattomia ihmisiä teititellään eikä se edelleenkään tuota minkäänlaisia vaikeuksia vaan tulee ihan luonnostaan ja erikseen ajattelematta. Minusta teitittely on osa hyviä käytöstapoja. Maailma ympärillämme muuttuu näissäkin asioissa, mutta eiköhän me pidetä edelleenkin kiinni näistä opituista ja mielestämme hyvistä tavoista.
Marjatta, on niissä termostaatti, mutta se on talon toimesta asennettu niin, että ei pääse vääntelemään. Nyt keksin pattereiden vieressä pitkät kattoon asti olevia putkia 2 kpl ja ne ovat ihan kuumat. Verhot sivuun niitten päältä ja lämpöä pirttiin.
PoistaJuu, ja mehän teititellään, kun se taito on kerran opittu. Sitä paitsi, nautin siitä, kun se vähän hämmentää ihmisiä ja minä tykkään hämmentämisestä.