Eilen stadissa. Kiirettä piti. Kotiin tultua lounaan laitto, hoitotoimenpiteet puolisolle, pari puhelua, lounaan syöttäminen puolisolle ja sitten väsähdin. Jätin loput tekemiset ja menin pitkäkseni. Nukahdin.
Herättyäni soitin Postiin. Kysyin, onko postinjakajan kunnioitettava lappua ovessa: ei mainoksia? On, vastasi virkailija. Meille tullut viime aikoina mainoksia kiellosta huolimatta. Otettiin tiedot ja luvattiin ottaa yhteys jakajiin. Olen jo ajat sitten kyllästynyt mainoksiin ja niiden kantamiseen roskikseen. En lue niitä, enkä juuri ylimalkaista selailua enempää tutustunut ilmaislehtiinkään. Jos nyt saamme vain varsinaisen postin päivittäin, olen tyytyväinen. Kusti polkee, posti kulkee, kuten vanha hokema kuuluu.
Meille tulossa tänään sairaanhoitaja tarkistamaan puolison haavapainaumaa, joka hoidossani ärtynyt. Osasyynä se, että potilas makaa enimmän aikaa juuri haavapuolen kyljellä. Tämmöisestä pitkäaikaisista yhtämittaisista makaamisista samalla puolella vuodepotilaat juuri näitä haavoja saavat. Puoliso pystyy kyllä kääntämään kylkeä ja sen tekeekin, mutta kuitenkin unohtuu olemaan samalla puolella pitkiä aikoja.
Vaatepuoleni ollut jo pitemmän aikaa hävyttömästi retuperällä ja eilen laahauduin vaatekauppaan. Jalka taas huonompi ja olin kaikin puoleisesti varsin raihnainen. Ostin mekon, mutta helmaa pitää lyhentää. Saan sen joskus. Aion ostaa lisää, kun menen sen hakemaan. Olen aina inhonnut vaatteiden sovittamista kaupoissa ja inhoni sen kuin kasvaa. Hiki tulee ja kun olo ei ole paras mahdollinen, tulee helposti veisanneeksi viis, mitä ostaa. Myyjä sentään oli aika aktiivinen, josta hänelle kiitos. Kaupunki oli ruuhkautunut, kuten usein jostain syystä aina torstaisin. Takseja sai odottaa ja sitten köröteltiin kävelyvauhtia armottoman pitkissä autojonoissa. Kärsimätön luonteeni oli kovalla koetuksella. Sitä paitsi alkoi olla kiire päästämään tuuraaja matkoihinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti