Joskus ihmettelen, miten paljon saan ostoskasseja mahtumaan rollaattoriin. Ihmettelin eilenkin. Kuusi isoa kassia ja yksi käsiveska ja kukkapuketti.Joskus taksikuski kysyy "pärjäättekö?" ja minä vastaan pärjääväni kokemuksen nojalla. Joku tarjoutuu avittamaan kantamisessa, mutta kun kerran pärjään. Aika hyvä peli tuo rollaattori.
Ihana tuuraaja antaa minulle tällä viikolla ylimääräistä vapaata. Tulee perjantaina. Ihan kuin olisi joulu ja saisin lahjan. No, lahjahan se on ja mieluinen sellainen. Aionkin poistua Aleksanterinkadulta ja mennä Mannerheimintien puolelle (etten vaan eksyisi). Sitä on tullut pyörittyä viime aikoina vain Stockmannin kulmalla ja maailmaa on muuallakin. Menen siis katsomaan.
Puolisolla on uusi vaiva. Tai no, ennen koettu. Vuosia sitten poti haavapainaumaa toisessa kyljessä ja kiikutin herran Mehiläiseen haavahoitajan luo. Nyt ei enää kiikuteta, mutta Kotisairaala tulee kotiin. Painauma eli makuuhaava ilmestyi joitakin päiviä sitten toiselle puolelle ja lopulta soitin Kotisairaalaan. Samana päivänä tuli hoitaja ja seuraavana haavahoitaja. Puoliso on hyvissä käsissä ja minulla turvallinen olo. Tällä viikolla myöhemmin haavahoitaja tulee jälleen. Makuuhaava on vuodepotilaiden riesa ja puoliso makaa melkein aina samalla kyljellä vaikka kuinka patistan kääntymään. Kaikenlaisia rakennelmiakin olen sommitellut kääntymisen vaikeuttamiseksi, mutta kummasti vaan mahtuu kiepahtamaan makuuhaavapuolelle.
Vuosiin en ole valmistanut kampelaa. Nyt ostin ja valmistin. Olen aina kampelasta pitänyt jo senkin takia, että se on helppo syötävä kokonaisenakin. Ruodosto on keskellä yhtenäisenä ja vakaana. Ei piikkejä muualla. Ensimmäisen kampela-ateriani nautin puolison kanssa Hampurissa joskus kauan, kauan sitten. Istuimme Elben jokisuiston varrella jossain puolirähjäisessä satamakapakassa, jonka kuuluista kala-aterioista olimme kuulleet. Edessämme komeili kummallakin kokonainen suuren lautasen kokoinen kampela lisukkeineen vaatien heti kimppuun käymistä. Minulla oli noihin aikoihin filmikamera ja niin ikuistin aterioinnin. Vieraille sitä näytettiin takaperin, mitenkä kokosimme suupala suupalalta kampelan jälleen ehyeksi. Siihen aikaan oli tapana näännyttää kotiyleisö matkakuvauksilla.Tästä huikean maittavasta Hampurin ateriasta asti olemme olleet kampelan ystäviä. Nyt ei kala ollut meillä kokonainen, vaan fiinisti valmiiksi fileoitu ja hyvää oli.
Wau, avaraan maailmaan siis! :) Antoisaa löytöretkeilyn tuntua sinne keskustaan.
VastaaPoistaKampela on loistokas kala, tosin meillä on aina syöty kaikkia fisuja. Kesällä saaristossa paistettu jopa norsseja *se haisu!!* ;) Se, mikä Malmilta puuttuu, on kunnon kalakauppa (niin ja se ikuisuusasia eli rautakauppa). Marketin fisut nyt eivät ikinä ole ihan priimaa eikä aina saa juuri toivomaansa lajia.
Polgara, eihän niitä oikeita ja kunnon kalakauppoja juurikaan enää ole. Ennen oli. Kalat marketeissa on päivien vanhoja Herkun kalatiski mukaan lukien. Totta, rautakauppa on toinen katoava laji. Harvassa on, hyvin harvassa. Katsoin netistä, Kankiraudantiellä Malmilla on. Ennen oli kaikkea melkein jokaisen talon kivijalassa. Ei tarvinnut minun aikanani lähteä näiden asioiden takia Töölöstä. Skattalta on karsittu kaikki. Apteekki on ja yhden Koon ruokakauppa Uspenskin kirkon lähellä ja yksi vaivainen Alepa. On pykätty ravintoloita ja hotelleja sitäkin enemmän.
PoistaKampela on kyllä hyvää, tosi harvoin sitä tosin tulee syötyä. Joskus reilut kymmenen vuotta sitten Armastukseni oli sukeltamassa mökkimme lähellä ja pintaan tullessa hänellä oli toisessa kädessä kampela ja toisessa korkaamaton koskenkorvapullo. Kampela oli sen verran pieni, että se savustettiin ja koskekorva joutui kiven juureen ja pullo palautettiin Karjaan alkoon.
VastaaPoistaCurryKaneli. Hauska juttu kampelasta ja Koskenkorvasta. Harvoin kai samalla kerralla sekä ruokaa että juomaa sukeltamalla. Kampelaa ei Suomessa oikein arvosteta, En tiedä miksi. Kalastajatkin usein heittävät takaisin veteen, on minulle kerrottu. Hyvää helatorstaita.
VastaaPoista