CROISSANT VAI KROISANTTI?

Eilen pitkiä aikoja kestänyt nk. ishias hellitti. En vaan oikein uskonut ja olin jopa itselleni asiasta ihan hiljaa. Mutta nyt aamullakin olo on olosuhteisiin nähden mitä mainioin. Jätin kipupillerin ottamatta. Lanteilla kuitenkin villaa varmuudeksi ja vasemmassa jalassa paksu sukka. Joku tutkija selittelikin Helsingin Sanomissa pirteyden syyksi pohjoisen pallonpuoliskon kesävaloisuuden. Voiko se viedä kipua pois? Vai koskeeko vain henkistä puolta? Lantioluitten vaivaan ei varmaankaan yöttömät yöt vaikuta parantavasti, mutta pääsenhän kävelemään rollaattorin kanssa ilman tuskan irvistyksiä.

Ensi viikko eletään hissun kissun suihkutus- ja tuuraajapäivää paitsi. Seuraava onkin täytetty ohjelmalla pakollisten lisäksi. On haavahoitaja puolisolla, minä vien sormenjälkeni poliisille, varattu aika myös kampaajalle ja lopuksi fokuskeskustelu omaishoitajuudesta. Viikonloppuna vasta huilataan.

Ystäväni C:n kanssa oli pitkä keskustelu siitä, onko mallikasta pyytää pullakaupassa cruasaant`ia  vai ihan croissanttia tai peräti voisarvea, joka täsmennetään etuliitteellä "ranskalainen". Meistä ei puhu kumpikaan ranskaa, mutta C on hienosteluun taipuvainen ja hän opetteli ranskankielisen tavan pyytää. Minä taas rahvaanomaisempana näytän sormella ja sanon selvästi ja painokkaasti "kroisantti". Me molemmat saamme haluamamme. On olemassa vielä leivonnainen, jonka nimi on "cronitsi". Se on kroisantin ja donitsin risteytys kuulemma, enkä tiedä onko ceellä  (panin tässä hienosti ceellä) vai koolla. Miten sen lausuu ystäväni C?

Edessäni seinällä on seitsemän kirjailijan kehystettyä valokuvaa. Muut tunnistan hyvinkin, mutta on eräs naiskirjailija, joka jäänyt nimettömäksi. Suunnittelin, kun vielä auto oli, ajavani esimerkiksi Otavaan valokuva kainalossani kysymään, ken on tämä nainen? Kuvat ovat vanhempieni peruja ja taatusti olen joskus nimen kuullut lapsuudessani. Enää ei kirjakaupoissakaan ole vanhaa kaartia, joka ehkä tunnistaisi. Aina tässä naputellessani nostan katseeni ja kiusaannun. Sivumennen sanoen, Viljo Kajavalla on sitten komea profiili. Kuva varmasti taiten juuri valittu osoittamaan runoilijan henkisyyttä.