Olipas mielenkiintoinen keskustelu omaishoitajuudesta. Meitä oli kuusi ja kaksi kaupungin viskaalia. Saimme avautua! Minäkin. Kysyin oitis, minkälainen koulutus on kotiavuilla? Sitten kerroin, että kun vaipan vaihtokaan ei suju, niin ei voi olla kovin kattava. Kerrottiin yksittäisiä kohtaloita, hoidokin voinnit ja taudit, mitä apua tarvitsisimme lisää, tyytyväisyyden kohteet, yleensä omaishoitajuuteen liittyvää. Asiaa riitti niin paljon, että niitä on vielä syyskuussakin, jolloin on seuraava fokuskeskustelu samalla kokoon panolla. Mitään varsinaista uutta ei minulle siellä ollut, olenhan jo niin vanha konkari tässä asiassa. Palvelusetelin otin puheeksi, Kotisairaalaa kehuin kuin myös tuuraajia, intervallihoidon saatavuutta ja vielä Kivelän vitosta kuin sekä myös sosiaalitoimiston väkeä. Isommat purnaukset jätin syksyyn.
Tuuraaja odotti kiltisti, vaikka kokous venyikin. Oli minulla hiukan paha omatunto. Sitten ruokin puolison. Oli hän saanut varhaislounaan ennen lähtöäni ja aamulla tietysti vankan aamiaisen. Olin hiukan väsähtänyt koko viikosta, mutta jaksoin olla taksinkuljettajasta tyytymätön. Kun lähdimme kotiin päin kokouspaikalta, pyysin ajamaan eteläistä Esplanadia pitkin. Kuljettaja "ajatteli ajaa" Aleksanterinkatua ja tekikin sen. No, ratikoita oli jonoksi asti. Jokaisella pysäkillä me pysähdyimme myös.Odottelua. Sitten oli mielenilmaisukulkue, joka tukki kulun. Olin raivoissani. Espaa pitkin olisin ollut jo aikoja kotona. Sen verran kuski tuli vastaan, että pysäytti taksamittarin. Hinnastahan en purnannut, vaan ajastani. Sanoin selvällä suomen kielellä, että kun asiakas esittää toiveen ajoreitistä, sitä on kuljettajan noudatettava "ajattelee" hän mitä tahansa. Maksoin, mutta en kiittänyt.
Tämä viikko on nyt ohi. Olen siitä iloinen, että ensi viikolla on vain kolmena päivänä ohjelmaa. Miten tämä on tämmöiseksi mennytkin? Ennen oli rauhallisempaa.
Maljakossa on iso kimppu liljoja. Kauniita. Parvekkeella nuukahtaa hortensia ja tästä tulikin mieleen, että on kontattava se tänään kastelemaan. Meillä on partsille korkea kynnys ja on aikamoista jumppaamista, että saan sen säällisesti ylitettyä. Huojahtelen tämän urotyön ilman rollaattoria.
Onnea uusille ylioppilaille ja muillekin valmistuneille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti