On päästy eroon luppopäivistä. Ensi viikolla Helatorstai kuitenkin. Ennen muinoin olin ratketa riemusta, kun oli viikkopyhiä. Miten sitä ihminen muuttuukaan! No, nyt on tavallinen viikko, voi jyskyttää pyykkikonetta jokaisena päivänä. Tällä viikolla korvalääkäri, jälkitarkastus. Edellinen kerta peruuntui, kun puolison vahti sairastui influenssaan. Hullua kyllä, hänellä on muutenkin oma elämä, työ, perhe, omat asiat. Pitää sovitella. Mutta kun saan järjestettyä kuukausittain pitemmän vapaan, niin helpottaa huomattavasti. Tulee olemaan suorastaan taivaallista. Ainakin yhtäkyytiä viisi tuntia omaa aikaa!
Parveke edelleen talven lepotilassa. Pitäisi imuroida, panna kalut paikoilleen ja poistaa kynttilälyhdyt. Kaikki vie voimia, eikä ole oikein innostustakaan. Jonain päivänä teen, tämän tiedän. Kaiken ollessa lopulta valmista, tuntuu hienolta istahtaa nauttimaan omien kätösten työn tuloksista. Katsella kaikessa rauhassa, kuinka hiirenkorvat koivuissa turpoavat oikeiksi lehdiksi, koristekirsikkapuut puhkeavat kukkaan ja tuntea sieraimissa nurmikon tuoksut. On onnellisen huokauksen paikka.
Suihkuttajat tänään täysin ammattitaitoisia. Nautittavaa katsella, kun osataan. Kylpyhuoneeseen mennessä oli nosturi käytössä ja vuoteeseen tuotiin käsipelillä. Vaihdoin puolison lakanat suihkuttamisen aikana ja nyt on puhdas mies minulla. Marokkolaiset varhaisperunat kiehumassa. Niiden kanssa Herkun broileria mangokastikkeessa ja salaattia. Maanantaisin aina fuskaan ja tarjoan valmista, koska en tiedä, milloin pääsemme aterioimaan suihkuttajien takia. Heillä ei ole yleensä määrättyä aikaa. Jälkiruuaksi tarjoilen marjoja ja hedelmiä. On jo ikävä kotimaisia auringolle maistuvia avomaan mansikoita. Pitänee odottaa juhannukseen asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti