19. toukokuuta 2015

KIIKISSÄ

Kun ensi viikolla menen juhlallisesti luovuttamaan sormenjälkeni poliisille, voivat niistä nähdä, käytänkö kokaiinia. Tuskin kohdallani mennään niihin tutkimuksiin. Minulle on kerrottu, että nykyisin ei ole koiraa karvoihin katsominen. Kyllä tämmöinen vaarattoman näköinen onnahteleva täti-ihminen rollaattorin kahvoissa voi puuhastella vaikka mitä. Minun kaikki puuhasteluni kuitenkin kestävät mennen tullen päivänvalon.

Oli kerran sentään tapaus. Vuosikymmeniä sitten. Meidät pysäytettiin puolison kanssa sataman tullissa tullessamme Tukholmasta. Olimme ostaneet kahdentoista hengen astiaston. Raahasimme laatikoita ähkien ja puhkien ja silloin pysäytti tullivirkailija ja viittasi ensin mieheni ja sitten minut tutkimushuoneeseen. Olimme  nuoria ja tullimääräyksistä tietämättömiä, että on jokin raja, minkä summan edestä saa tavaraa tuoda.  Astiasto ylitti roimasti tämän rajan. Oli kuittikin näyttää varmemmaksi vakuudeksi asiasta. Siihen aikaan ei Suomi ollut nykyisen lailla yltäkylläisesti varustautunut ylellisyystavaroiden ostamiseen, jotta käytiin naapurimaassa tyydyttämässä ostoshimoa. Minä pillahdin itkuun, kun ajattelin tullin vievän kauniit astiamme. Mutta ei vienyt. Saimme vain torut, kun olivat varmoja, että hankinta oli meille kotiin ja niin antoivat armon käydä oikeuden edestä. Tämän tapauksen jälkeen meitä ei ole enää pysäytetty missään eikä koskaan tullin toimesta.

Katselen joskus televisio-ohjelmia tullin arkipäivästä ulkomailla. Australia esimerkiksi on hyvin tarkka määräyksistä, että sinne ei ei-toivottuja aineita pääse. Ruoka on yksi. Siis aineet, joita syödään, siemenistä kuivattuun kalaan jne. Säännöistä ei joko tiedetä tai ei välitetä ja tullin haaviin joutuu moni huono-onninen matkailija. On jopa elävää ruuaksi tarkoitettua, joka läpivalaisussa ilmenee. Yleensä matkailija itse on täysin tietämätön matkalaukullisesta syötävää ja koettaa poppaskonstein kiemurrella vastuusta. Joko tavara takavarikoidaan tai siitä joidenkin aineiden kohdalla joutuu pulittamaan tullimaksun.  Osa matkaajista ei kerro maahantulokorttinsa tulliselvitysosuudessa hänellä olevan ruokaa ja kiikkiin jää. Joskus on aika railakkaita keskusteluja matkustajan ja tullivirkailijan välillä ja tulli alkaakin vaatia ihmiselle tarkempaa tutkimusta. Silloin löytyy mahalaukusta ehkä pötköjä, jotka sisältävät huumetta. Isompi soppa on valmis. Oikeudenkäynti ja vankila.














2 kommenttia:

  1. Voi Friidu - kauheaa salakuljetusta teiltä! =) Myönnän itse syyllistyneeni samaan eli toin mm. ruukkukasveja Tukholmasta, samoin kaikkea muutakin (ei olisi ollut lupa). Hassua oli se, että tulli tarkasti lähes aina, muttei välittänyt ao. tavaroista. Sen sijaan huimekoira pistettiin nuuskuttamaan jokaikinen nyytti ja pakaasi tarkasti. Ei, ei löytynyt koskaan mitään! Miksi sitten aina epäiltiin? Tod.näk. oudon & omalaatuisen pukeutumisen takia, muuta syytä en ole keksinyt. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Polgara, tullivirkailijan kostea kuono on hipaissut minunkin säärtäni ja laukkujani. Hän oli niin vakavan näköinen ja työlleen omistautunut, että en lakannut ihailemasta. Yritin saada katsekontaktia, mutta työnteossa ei ole sijaa flirtille.

      Poista