Uusi aamu taas menossa.Pilvistä taivaalla. Minulla nivusvaivoja. Sairaalareissut suoritan hampaat irvessä, taksilla nekin. Ei ole minusta nyt mäen menijäksi jalkaisin, ei ylös eikä alas. Puoliso henkisesti reipas olosuhteisiin nähden, mutta jalat eivät kanna. Istuttavat tosin pyörätuolissa ja fysioterapeutti on ottanut asiakseen panna puolisoni tolpilleen. Minä elän hissunkissunelämää kotona ja pidän ystäviin yhteyttä puhelimitse. H palautui Turkista ja hänellä jo liput syksylähtöön takaisin.Emme ole vielä tavanneet. Pitää hoitaa ennen syksyä. Vannoo, ettei muuta Turkkiin kokonaan. Ehkä ei. Riittävät tämmöiset 7-8 kuukauden oleskelut vuosittain. Alanya on helppo paikka. Suomea ymmärretään, suomalaisia paljon, on ikuista lämpöä enemmän tai vähemmän, kaikki halvempaa kuin täällä. Niin ja sitten siellä on se turkkilaiskulta. Ollut jo vuosien ajan.
Jouduin jälleen maanantaina suuren ihmettelyn valtaan. Puhelin soi ja entuudestaan tuttu kunnallinen ruuanlämmittäjä tahtoi tulla pesemään puolisoa. Olin toki ilmoittanut jo heti puolison sairaalaan mentyä, että perutaan käynnit ja ensimmäinen maanantai menikin hyvin.Ruuanlämmittäjä on ulkomaalaistaustainen kaveri ja kommunikointi ei ole helppoa. Nytkään ei ymmärtänyt, mitä "peruutus" tarkoittaa. Lopulta minun oli suljettava puhelin ensin sanottuani sen tekeväni. Puhelin soi ja sama uudestaan. Ei ollut mennyt perille. Totta kai suivaannuin ja soitin ensin sinne, jonne olin käyntien peruutuksen tehnyt.Vastattiin, että kun on niin paljon asiakkaita, ei aina tiedetä, minne mennä ja minne ei mennä (?). On kuulemma parempi tulla kuin olla tulematta (?). Siis he koettelevat kepillä jäätä, jos joku paikka olisi se oikea. Suivaannuin lisää. Soitinkin sitten taholle, joka päättää kaikesta ja sieltä luvattiin asioita hiukan selvittää kerrottuani juurtajaksain, myös sen, että meille on pyritty lämmittämään kunnan taholta ruokaa, vaikka ei sellainen palvelu meille kuulukaan. Mitä tämmöinen turha poukkuilu paikasta toiseen tuleekaan kunnalle maksamaan? Ja eikö ole ketään työnohjaajaa, joka jakaisi päivittäiset käynnit? Tai edes ilmoitustaululla tietoja mahdollisista muutoksista? Nyt ainakin yksi päättävä elin tietää, mitä ruohonjuuritasolla tapahtuu.
Tänään, ihan pikapuoliin, on minun vääntäydyttävä kaupungille hedelmien ja marjojen ostoon. Vien aina puolisolle ja hän syö mielellään marja-hedelmäkimaran. Ruokaakin minulle. Alkoi jo silli ja perunat kyllästyttää, viimeiset tillitkin pilkoin. Siispä, ei kun suihkuun ja menoksi. Hyvää huomenta.
Mietin vaan, että kun hesarissa oli juttua, että hoitaja ehtii vain pistäytyä kotihoidossa asiakkaan luona, kun on niin kiire, niin jos nuo turhat puhelut jäisi pois, olisi ymmärrykseni mukaan enemmän aikaa kotikäynneillä. Okei, joskus on ehkä parempi tarkistaa kuin luulla asian olevan jotenkin, mutta harmi vaan, että tarkistuksen tekee joku joka ei ymmärrä puhuttua kieltä.
VastaaPoistaToivottavasti nivusvaivasi hellittää ja pääse pian taas Laaksonmäkeä ylös ja alas. Terveiset myös puolisollesi.
CurryKaneli, kiitos kommentista. On pyydetty ilmoittamaan kotikäyntien peruutuksista, mutta miksi, jos niihin ei luoteta? Soitetaan tai tullaan kuitenkin. On käynyt niin, että olen saanut vihaisen soiton, miksi ei ovea avata (mies sairaalassa ja minä ulkona), vaikka olen peruutusilmoituksen käynnistä tehnyt. Huonoa, hyvin huonoa informaatiota asiakkaan ilmoittamista peruutuksista.
VastaaPoista"Kotihoito" on väärä nimike. Mitä hoidetaan? Kuten itsekin sanoit, on se "pistäytymistä". Meillä ei ainakaan vielä pitempää aikaa edes kaivata, mutta on koteja, joissa kaivattaisiin ja kaivattaisiin sitä oikeaa kotihoitoakin. Satoja asiakkaita, jotka viruvat kotonaan vuoteessa ainoana turvana nämä pistäytyjät. Jos Tanskan maassa oli mätää, niin on meidänkin yhteiskunnassa ja kotihoidossa tänä päivänä.